Ensimmäinen opiskeluviikko alkoi hyvin. Kävin maanantai aamuna näyttämässä autoani katsastusmiehelle. Edellisessä huollossa huoltomies oli löytänyt 1500 euron edestä vikoja, jotka pitäisi korjata ennen seuraavaa katsastusta. Katsastusmies ei löytänyt näistä vioista yhtäkään, vaan kehui Fordin hyvää kuntoa ja antoi leiman. En tiedä kuka oli oikeassa, mutta säästyneelle 1500 eurolle on varmasti käyttöä uusköyhälle opiskelijalle.
Seuraavaksi oli ohjelmassa siirtyminen opiskelupaikkakunnalle eli Karkkuun. Kaunis kesäinen auringonpaiste saatteli matkaani. Tällaisena päivänä Karkun kyllä näytti idylliseltä. Hain opiston infosta avaimen huoneeseeni. Hieman kavahdin aulassa pyörivien pappien suurta määrää ja salista kuuluvaa virren veisuuta. Huoneeni löytyi pienen etsiskelyn jälkeen rintamamiestyyppisen puutalon kellarista. Sain yhden hengen huoneen, jonka vieressä oli sauna. Huone oli kohtalaisen siisti, mutta jonkinlaista kosteusongelmaa olin havaitsevinani.
Päivä jatkui lounaan merkeissä. Opiston aulassa näin ensimmäiset opiskelutoverini. Siirryimme siitä sujuvasti ruokasaliin. Päätimme ruokailla terassilla, koska sää oli siihen niin otollinen. Ensimmäinen mielikuva tarjotusta lounaasta oli todella hyvä. Pelkäsin, että tarjolla olisi 70 sentin budjetilla kyhättyä kouluruokaa. Ruoka oli todella loistavaa, opiston omassa keittiössä valmistettua kotiruokaa. Ainakaan nälkä täällä ei tule.
Iltapäivällä siirryimme luokkaan, joka sijaitsee vajaan kilometrin päässä päärakennuksesta. Vuorossa oli luonnollisesti esittelyt. Ryhmämme vaikutti mukavan heterogeeniselta. Ryhmän ikäjakauma oli arviolta haarukassa 21-52, maantieteellinen jakauma pääkaupunkiseudulta Kittilään, vahvimmin oli edustettuna pääkaupunkiseutu ja Pirkanmaa. Joukosta löytyi mm. hammaslääkäri, diplomi-insinööri, rakennusalan yrittäjä, erityisopettaja, juuri varusmiespalvelunsa rajajääkärinä päättänyt nuorukainen jne. Olipa joukossa yksi luonnonhengistä, samanismista ja eläinten oikeuksista ja kansalaisaktivismista kiinnostunut nuori nainenkin. Mielenkiintoista oli, että hän kertoi keräävänsä näin kesäaikaan ravintonsa kokonaan luonnosta.
Opetuksesta päävastuun kantavat tällä kertaa Hanna-Leena ja Marjo. Parinkymmenen vuoden ajan erälinjan koulutuksesta pääosin vastannut Jarmo on juuri aloittamassa opintovaan, mutta kävi kuitenkin esittäytymässä. Jarmo oli minut toukokuussa haastatellut ja hyväksynyt koulutukseen. Toivotin Jarmolle antoisaa opiskeluvapaata.
Loppupäivä kului erilaisten käytäntöjen ja opiskelijan oppaan läpikäynnissä. Herkullisen päivällisen jälkeen käytiin keittämässä nokipannukahvit rannan laavulla ja jatkamassa tutustumista toisiimme. Päätin kuitenkin ajella yöksi kotiin. En ollut vielä valmis asuntolaelämään. Viime kerrasta oli kuitenkin jo melkein 30 vuotta.
Seuraavina päivinä harjoittelimme mm. nuotion tekoa, tutustuimme lähiympäristöön mm. Pyhän Olavin kirkkoon, kävimme läpi opinto-ohjelmaa sekä uudistunutta tutkintosisältöä. Iltaisin lämmitettiin rantasaunaa ja pelailtiin mm. koripalloa. Mielenkiintoista oli tavata viime vuoden opiskelija, jolla oli jo oma toimiva luontoalan yritys. Toinen yrittäjä kävi myös kertomassa meille toiminnastaan ja lisäksi kävimme Jämijärvellä paikallisen elämysmatkailuyrittäjän luona vierailulla. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka monella tavalla tulevaa koulutusta voi hyödyntää. Elämysohjelmarepertuaarista löytyi mm. erämaan pelkokerroin, samantapaisen tv-ohjelman inspiroimana, pokeri-ilta eräkämpällä ja savottapäivä esim. tykypäivän ohjelmaksi jne. Vain mielikuvitus tuntuu olevan rajana.
Viikko päättyi retkeen ja yöpymiseen Mouhijärven Salotalolle. Salotalon isäntä Peter on suomalaistunut sveitsiläinen, joka valmistaa myös korkealaatuisia sveitsiläisiä juustoja. Saimme kuulla myös mukavan esitelmän 200 vuotta vanhan torpan historiasta. Kohteeseen kuljettiin suunnistamalla noin 7 kilometrin reitti kartan ja kompassin avulla omatoimisesti. Matkalta keräsimme muutaman litran kanttarelleja, joista valmistettiin loimulohen kanssa illaksi kodassa mainio päivällinen. Ryhmästä löytyy myös korkealaatuista osaamista ruoanlaitossa, kuten joku tarkkasilmäinen voi alla olevasta kuvasta havaita. Jälkiruoaksi paistettiin tietysti lättyjä nuotiolla. Yöpymispaikkana oli tuttu, armeijan puolijoukkueteltta, jonka pystyttäminen toi "mukavia" muistoja mieleen. Helposti se pystytys edelleenkin kävi ja tarjosi mukavat yöunet.
Ensi viikolla vietetään retkeilyviikkoa, jolloin opiskellaan eräretkeilyn perusteita. Viikko päättyy perjantaina alkavaan parin yön harjoitusvaellukseen Pukalan retkeilyalueella Orivedellä. Tavoitteena on valmistautua ja suunnitella syyskuun ruskavaellusta Muotkatunturille. Torstain ja perjantain välisenä yönä on lisäksi mahdollisuus suorittaa ensimmäinen tutkintoon kuuluva näyttö eli yösuunnistus. Täytyy käydä kokeilemassa, jospa vaikka rastit löytyisivät ja koe sattuisi menemään läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti