Lisää joutsenia

Lintuviikon jälkeen on tullut katseltua ja kuunneltua pihapiirin siivekkäitä hieman tarkemmin. Ensimmäisen kerran 16 vuoteen näin Paununlahdessa laulujoutsenia. On niitä siinä varmasti ollut ennenkin, mutta vasta nyt huomasin katsoa.

Loppu häämöttää

 Pari kuukautta on ehtinyt kulua edellisestä päivityksestä.  Maaliskuussa nautiskelin poikeuksellisen hienoista kevätsäistä täällä kotimaisemisssa hiihdellen, lasketellen ja luistellen. Myös lumikenkäilyäkin tuli harrastettua.

   Maaliskuun lähiopiskelut jatkuivat puukon ja karkun taonnan, nisäkkäiden, selkärangattomien ja matelijoiden opiskelun sekä vuokraveneen kuljettajatutkinnon merkeissä. Näistä edellä mainituista selkärangattomat olivat selvästi vahvinta osaamisaluettani. Loppukokeessa onnistuin tunnistamaan kaikki selkärangattomat virheettömästi, nisäkkäiden ja mateiloidenkin tunnistus meni rimaa hipoen läpi. Puukostakin tuli ihan oikean puukon näköinen ja se toimiikin,  sillä voi jopa vuolla puuta. Tosin en ole varma olisiko puukko koskaan valmistunut ilman kurssin vetäjän apua. Kriittisillä hetkillä kun tuntui, ettei puukon terä ala muotoutumaan, vaikka kuinka paukutin pajavasaralla.  No, nyt oma puukko on kuitenkin kotona takan reunalla. Tulevaisuuttani en kuitenkaan voi laskea puukkobisneksen varaan. Puukkoja pitäisi syntyä viikossa paljon enemmän kuin yksi, jos tuosta yrittäisi elantoa hankkia.

   Vuokravenekuljettajakurssi tuntui etukäteen kohtalaisen pitkäpiimäiseltä. Viikko karttatehtävien laskemista ja alan lainsäädännön opiskelua luokassa ei oikein houkutellut. Yllättäen kuitenkin aika kului nopeasti tehtävien parissa ja viikon lopuksi suoritettu loppukoekin meni hyvin. Parin viikon kuluttua Trafilta tulikin sitten kotiin vuokraveneenkuljettajalupa. Ei muuta kuin ensi kesäksi vene hankintaan ja asiakkaita kuljettamaan. Ilmeisesti tuo lupa ei kuitenkaan aivan riitä vesibussin kuljettajan hommiin?

   Tämän jälkeen alkoikin sitten lähiopiskeluissa työharjoittelua varten suunniteltu tauko, joka jatkuu toukokuun loppuun saakka. Itse en ole ollut kovin aktiivinen työharjoittelupaikan etsinnässä. Tarkoituksena on tämän tauon aikana syventää monipuolisesti käytännön erätaitoja, retkeillä kotimaassa ja piipahtaa hieman ulkomaillakin (Mallorca kutsui taas mister Mallorcaa ja poikaa) . Aion myös tutustua käytännössä Pirkanmaan erilaisiin luontokohteisiin, pyöräilyreitteihin, lintutorneihin, vaellusreitteihin, vierailla myös kansallispuistoissa ym. Lisäksi aikomuksena on kehittää melontataitoja, jotta saisin heinäkuussa suoritettua melontaohjaajatutkinnon. Hommasin myös maantiepyörän ja suunnitelmissa on heittää välillä hieman pidempääkin lenkkiä lähiseudulla.

 
      Yhtenä valinnaisena näyttönä erä- ja luonto-opas tutkintossa on yrittäjänä toimiminen. Teen tämän tauon aikana tuohon näyttöön liittyvät kirjalliset tehtävät:  mm. yrityksen liikeidean ja tuotteiden suunnittelun, liiketoimintasuunnitelman investointi- ja rahoitussuunnitelmineen jne. Ajatuksena on edelleen joskus tulevaisuudessa hankkia ainakin sivutuloja yrittäjänä tällä kyseisellä toimialalla.

     Kevään ja alkukesän aikana tuli myös mahdollisuus viimeinkin suorittaa yleisurheilun nuorisovalmentajatutkinto. Tutkinto koostuu neljästä Varalan urheiluopistolla pidettävästä kolmen päivän jaksosta sekä muutamasta harjoitusdemosta. Aikomuksena on jatkaa mahdollisesti jo ensi syksynä seuraavalle tutkintotasolle ja sen jälkeen ehkä jopa pyrkiä suorittamaan ammattivalmentajatutkinto. Katsotaan nyt riittääkö motivaatio.

   Todellisuus myöskin muistutteli itsestään tässä eräänä päivänä. Esimieheni, tai oikeastaan esihenkilö Sirpa, työnantajani taholta soitteli ja varmisti, että olen palaamassa elokuun alussa takaisin töihin it-alalle. Töitä kuulemma on tarjolla ja aikaisemminkin saisi jo tulla.  Käytännössä kyseessä on lähes kuin uuten työpaikkaan meno. Firman nimi, toimipiste ja esimies ovat talven aikana muutteet, myös tiimit on taas myllytetty uusiksi. Lupasin ilmestyä paikalle elokuun alussa.

  Välissä oli Vappu-viikolla retki Yyteriin seuraamaan lintujen kevät muuttoa ja opiskelemaan lintulajeja ulkonäön ja äänen perusteella. Tukikohtana lintuviikolla oli SPR:n leirikeskus Patuskerin saaressa. Viikon alku koleassa ja tuulisessä kevät säässä veti mielen hieman apeaksi. Varsinkin kun Vappu-aattokin kului lintuja tuulen tuiverruksessa tiiraillen. Välillä tuntui, että Suomen luonto on parhaimillaan lauantai-iltana varttia vaille seisemän televisiosta Elävä Luonto-ohjelmaa katsellessa, autenttisuutta voi tarvittaessa lisätä avaamalla terassin oven ja mukavuutta voi lisätä kaatamalla lasiin jotakin värillistä lämmittävää juomaa. Loppuviikolla säät kuitenkin hieman lämpenivät ja välillä oli jo ihan mukavaakin. Tässä ulkomuistista viikon aikana tekemäni merkittävimmät lintuhavainnot: merikotka, ruskosuohaukka,  kurki, kyhmyjoutsen, harmaahaikara, merimetso, merihanhi, isokoskelo, tukkakoskelo, tukkasotka, punasotka, haahka, nokikana, kuikka, kaakkuri, alli, telkkä, silkkiuikku, sinisorsa, lapasorsa, ristisorsa, uivelo, selkälokki,  harmaalokki, kalalokki, kalatiira, naurulokki, käpytikka, mustarastas, punakylkirastas, laulurastas, lehtokurppa, sepelkyyhky sekä monia erilaisia pikkutirppoja. Sympaattisin näistä oli selkeästi lehtokurppa, joka on perso grillimakkaralle ja naaraspuolisille lajitovereilleen sekä pitää matalaa örinää etsiessään edellä mainittuja.