Kaamosretkelle

 Päiväsuunnistuskoe meni lopulta rimaa hipoen läpi, määräaika ylittyi niukasti, mutta muilla oli ongelmia vieläkin enemmän haastavalla reitillä, märässä ja liukkaassa maastossa. Rasteista neljä löytyi helposti, yhden kanssa oli pieniä ja yhden kanssa suuria ongelmia. Viimeistä rastia etsiessäni harhauduin liukkaalle "pirunpellolle", jossa kului hyvinkin varttitunti liukastellen. Olin jo lyömässä rukkaset santaan, mutta yht'äkkiä rasti olikin edessäni.  Pääasia kuitenkin, että suunnistuskokeet on nyt suoritettu. Tarkoitus on ehkä kuitenkin vielä palata suunnistuksen pariin vaikkapa ensi kesänä iltarastien merkeissä.
    Onneksi säät kylmenivät täällä Etelä-Suomessakin, joten kuluvalla viikolla on ollut hyvä mahdollisuus alkaa akklimatisoitumaan Lapin pakkasiin. Tulevan kaamosretken vaatetusta on voinut testata rapsakoissa parinkymmenen asteen pakkasissa täällä Lempäälässäkin. Reilun viikon mittainen kaamosretki huipentuu Nammakka-järvelle, jonne leiriydymme puolijoukkuetelttoihin ja osallistumme poronhoitoon Juha Tornensiksen porotilalla. Matkalla käymme mm. Pietarsaaren Nanoq-museossa, Rovaniemen Arktikumissa ja Lapin luontokeskus Skierrissä Kilpisjärven Hetassa. Matkallä yöpymiset sisätiloissa Kemissä ja Hetan Kodan mökeissä. Matkaa tehdään opiston pakettiautolla ja parilla vuokratulla tila-autolla, ajovuorot talkooperiaatteella. Ohjelma tuntuu mielenkiintoiselta, tosin museoita tuossa on aika monta. Yleensä on ollut tapana kiertää museot kaukaa.

Marraskuun valossa

  Uuden opintoviikon aiheena oli digikuvaus, kouluttaja toimi koulun oma hovikuvaaja Jari Penkkimäki.

 Maanantaina aiheena olivat valokuvaamisen perusasiat ISO-luvun, valotusajan sekä linssin aukon säätäminen. Periaatteesahan nämä kolme asiaa ovat ne, jotka kamerassa on säädettävissä paitsi, että kaikissa kameroissa niiden manuaalinen säätäminen ei onnistu. Kurssilaisten kamerat koostuivat peruspokkareista kohtalaisen laadukkaisiin järjestelmäkameroihin asti. Tavoitteena oli kuitenkin ulosmitata kunkin kameran ominaisuudet mahdollisimman perusteellisesti. Itselläni oli käytössä n. viisi vuotta sitten hankkimani Panasonic Lumix FZ18, oman aikansa ns. superzoom, josta aika on tosin jo ajanut ohi. Hankin aikoinaan tuon kameran tavoitteenani ottaa hyviä kuvia urheilukentillä avustamaan valmennustehtävissä ja dokumentoimaan tyttäreni urheilu-uraa.

   Valokuvauskurssin merkeissä liikuttiin opiston alueella sekä hieman laajemmin lähiympäristössä. Kurssin aikana osanottajissa oli havaittavissa kohtalaisen suurta innostusta. Merkittävä havainto oli, että kameran laatu tai hinta ei välttämättä määrittänyt lopputulosta. Tärkeämpää oli luovuus, näkemys ja ideat. Toki myös Photoshop ohjelmalla oli oma roolinsa lopputuloksissa.
  Täytyy todeta, että taas tuli sellainen asia, johon voi käyttää huomattavia summia rahaa ja suurimman osan vapaa-ajastaan. Eli erittäin mielenkiintoista hommaahan tämäkin on.  Ohessa muutamia otoksiani.

Auringon lasku Riippilänjärvellä huom. sukellusveneen snorkkeli oikeassa reunassa.

Iltatunnelma kotimaisemista Höytämönjärveltä.

 Koskikuvat on napattu pitkällä valotusajalla jalustalta veden virtauksen havainnollistamiseksi.

 Tässä opiston alueella napattu kuva, jolla on tarkoitus ilmentää marraskuun ankeutta huom. hirttosilmukka.

Varmuuden vuoksi totean, että kaljakori on tyhjä ja se on kuvattu kotipihassani. Evankelisella opistollahan on ehdoton nollatoleranssi juopottelun suhteen.

Hämyinen maisema Pirunvuoren huipulta Ellivuoresta.

Marraskuiset omenat opiston pihamaalta.

Lopuksi kukin valitsi omista otoksistaan kolme parasta, jotka tulostettiin paperille. Otoksista koostettiin näyttely opiston aulan rappukäytävään. Näyttelyyn on yleisöllä vapaa pääsy.


Kurssin päätteeksi säädin objektiivin aukon suureksi ja valotusajan pitkäksi odottamaan joulukuun kaamosretkeä Suomen käsivarteen. Toki ensin pitää käydä vielä maanantaina yrittämässä päiväsuunnistuskokeen läpäisyä.

Eräkokkausta ja suunnistusta

 Tulevan eräoppaan polulla seuraavana haasteena oli eräruoan valmistaminen. Kouluttajina kurssilla olivat jo erätaitokurssilta tuttu Turkka Aaltonen assistenttinaan tunnettu eräkokki Markku Teräs. Markku on myös opiskelijana erälinjalla. Lisäksi oli mukana kurssin oma tv-kokki. Ruokaa laitettiin opiston rannassa neljällä nuotiolla.

   Maanantaina keskityttiin pääasiassa kalaruokien valmistamiseen. Lopputuloksena oli mm. Siniportin ahventa (Blåporten's aborre), paistettua ahventa, loimutettua rautua täytteellä ja ilman, hiiloksessa kypsytettyä kuhaa, jääsilakkaa ym. Kaikki kalat onnistuivat hyvin, mutta yllättäen lopputuloksena oli kuitenkin pienoinen nälkä. Tämä johtui siitä, että ruokiin ei tehty mitään lisukkeita vaan annokset olivat pelkkää kalaa. Harmittelin, ettei mukaan tullut makkarapakettia. Päätin korjata virheen tiistaina.

    Tiistain menu koostui mm. nuotiolla valmistetuista juustoista (yrtti- ja valkosipulijuustot), hirvenlihakeitosta (johon oli piilotettu myös hirven keuhkot), hirven vasan maksaa paistettuna ja loimutettuna, hirven kieltä, jänispataa, nuotioleipää, villisikapihvit ym. Lisäksi savukodassa yön yli kuivatetut villisian kassler-siivut olivat valmistuneet.  Makkarapaketti jäi tällä kertaa avaamatta.

     Tiistai-ilta huipentui yösuunnistuskokeeseen Hornion maastossa, jännitys oli käsin kosketeltavissa. Pimeä syksyinen metsä herätti osallistujissa kunnioitusta, onneksi kuitenkin sää oli tälle syksylle poikkeuksellinen, kuu ja tähdet valaisivat otsalampun lisäksi pimeää yötä.  Elokuussa olin reputtanut päiväsuunnistuksessa ja lähdin tähän kokeeseen nöyränä, mutta päättäväisenä. Pääsin matkaan ensimmäisenä, ensimmäinen rasti pitäisi löytyä ojan mutkasta, ongelmana oli se, että kartalla oli yksi oja, mutta maastosta niitä löytyi monta. Kyllä se rasti sieltä kuitenkin yli puolen tunnin pyörimisen jälkeen löytyi, mutta aikaa kului taas tajuttoman paljon ja pieni paniikki alkoi iskeä. Onneksi kuitenkin loput rastit löytyivät aika helposti ja saavuin maaliin ennen kahden tunnin määräajan umpeutumista. Monenlaisista kommelluksista huolimatta maalissa oli useita muitakin helpottuneita yösuunnistajia, useimmat läpäisivät testin.   Hankalinta itselleni olivat huurtuvat silmälasit, joiden vuoksi upposin pari kertaa munaskuita myöten kuoppiin.

  Kodassa nukutun yön jälkeen keskiviikon kohokohtana olivat edellisenä iltana muhimaan jätetyt hautapaistit. Lihaa oli maan uumenissa muhimassa yön yli kerrankin riittävästi.  Ensin piti kuitenkin valmistaa vähän lisukkeita päivän aterialle.Ohrasuurimot herneillä ja sipulilla sekä paistetut juurekset kyydittivät mukavasti liharuokia ja tarjosivat vatsan täytettä myös muutamalle kasvissyöjälle. Molemmat hautapaistit onnistuivat hyvin, lihat olivat kypsiä ja hyvin maustettuja. Herkullisinta oli halkaistun villisian kyljen sisään upotetut fasaanin  ja hirven fileet. Ei hirvipaistikaan paljon huonommaksi jäänyt. Lihaa oli lopulta niin paljon, että osa jäi koirillemme kotiin viemisiksi (Mari ja Tom kiittävät hirvipaistista).

   Uusi tuttavuus oli koivun pakurikäävästä valmistettu tee. Pakurikääpä on saavuttamassa ns. superfoodin aseman. Pakuri on voimakas antioksidantti, jolla on monenlaisia uskomuksiin perustuvia terveydellisiä vaikutuksia. Pakurin uskotaan mm. edesauttavan syöpäsolujen tuhoamista ihmiskehossa. Näistä uskomuksista johtuen paakurikäävällä alkaa olla myös jonkinlaista taloudellista arvoa, jauhettua pakurikääpää voi myydä n. 75 euron kilohinnalla. Arvioiden mukaan Suomen metsistä löytyy miljoonia kiloja pakuria, josta nykypäivänä ketätään vuosittain myyntiin muutamia satoja kiloja. Tämä pistää miettimään. Pakurin kerääminen ei kuitenkaan kuulu jokamiehen oikeuksiin, tosin tästä on olemassa muitakin näkökantoja.

   Eräruokakurssin tärkeimpiä opetuksia oli se, että hyvän ruoan valmistaminen nuotiolla ei ole ylivoimaista. Mielestäni emme onnistuneet pilaamaan oikeastaan mitään ruokalajia, suurin osa valmistuneistä aterioista oli suorastaan herkullisia. Kouluttajien viesti oli se, että eräyrittäjän ei kannata missään tapauksessa ulkoistaa ruoan valmistusta, koska merkittävät rahavirrat liikkuvat nimenomaan ruokailun ympärillä. Painoin tämän ohjeen mieleeni.

Metsien moninaisuutta ja paikallistuntemusta

   Lähiopinnot jatkuivat marraskuussa metsien merkeissä. Aiheena oli metsien hyödyntäminen talouden, virkistyskäytön ym. näkökulmista. Opettelimme tunnistamaan erilaisia metsätyyppejä, puuston kehitysluokkia, arvioimaan puuston määrää metsässä, ynnä muuta. Aamupäivät kuluivat teorian merkeissä luokkahuoneessa ja iltapäivät lähimetsissä. Tutustuimme myös erilaisiin mittauslaitteisiin ja opettelimme niiden käyttöä.
   Aiheen innoittamana päädyin tutkiskelemaan netissä myynnissä olevia metsäpalstoja. Kovasti tuntui olevan metsämaita tarjolla, varsinkin hieman pohjoisemmasta Suomesta. Noin 4 prosentin laskennallinen tuotto ei tunnu sijoitusmielessä kovinkaan kiinnostavalta. Pörssiosakkeilla on nykypäivänä saatavissa yli 5 prosentin osinkotuotto ja lisäksi mahdollinen arvonnousu päälle. Toisaalta olisihan se mukava omistaa hieman metsääkin, jossa voisi käydä vaikkapa metsästämässä. Hinnat näyttävät alkaen reilusta tonnista per hehtaari. Mietin nyt hankintaa kuitenkin vielä.
     Perjantain aiheena oli paikallistuntemus. Käytännön toteutuksena oli bussiretki ympäri Sastamalaa paikallisoppaan toimiessa bussiemäntänä. Kävimme pyörähtämässä Mauri Kunnaksen kotitalolla, Timo Soinin kesämökillä, paikallisen lentopallotähden appiukon firman ohi ajoimme myös. Näimme useita kirkkoja, Pyhän Marian kirkossa kävimme sisällä, maistuva lounas oli katettu Satakuntalaisen maatalon, ajan patinaa henkivään, pirttiin. Vierailu paikallisessa nahkaverstaassa tarjosi yllättävän ja pysäyttävän taide-elämyksen. Kyseisen perheyrityksen vetäjä kertoi yrityksensä ja sukunsa historian 1700-luvun lopulta tähän päivään kirjoittamansa monologin muodossa. Täytyy sanoa, että kyseessä oli ylivoimaisesti persoonallisin näkemäni yritysesittely. Esitys veti suorastaan hiljaiseksi.
    "Luokkaretkemme" viimeinen kohde oli Vammalan kirjamuseo,vielä paluumatkallakin oppaallamme oli paljon kerrottavaa, josta suurin osa meni minulta jo ohi korvien, informaatiokiintiö oli osaltani jo täyttynyt.

Etäopiskelua

 Metsästysretken jälkeen oli taas edessä parin viikon tauko lähiopetuksessa. Etukäteissuunnitelmissa oli myös käyttää osa opintojen väliajoista matkusteluun. Selvittelin majoitusvaihtoehtoja Kolin kansallispuiston maisemista ja sieltä olisikin löytynyt mökki Pielisen rannalta kohtalaisen edulliseen hintaan. Toisaalta kotimaan jatkuvat sateet alkoivat jo tympimään ja tutkiskelin myös Ryanairin Tampereelta lähteviä lentoja. Mallorcalle olisi tarjolla lento halpaan hintaan, mutta ongelmana oli se, että kyseessä oli sysksyn viimeinen lento ko. kohteeseen eikä suoraa paluulentoa ollut enään tarjolla. Selvisi kuitenkin, että Frankfurt-Hahnin kautta pääsisi edullisesti takaisin. Tuo tosin edellytti yhden yön yöpymistä Saksassa. Vielä kun löysin Palmasta majoituksen aamupalalla kolmen tähden rantahotellissa kohtuulliseen 20 euron vuorokausihintaan, päätin lähteä nauttimaan  loppusyksyn viimeisistä lämpimistä päivistä Välimeren saarelle.

     Olen elämäni aikana vieraillut Mallorcalla useita kertoja. Ensimmäisen kerran kävin siellä syksyllä -78 nuorena miehenä, juuri ennen varusmiespalvelukseni aloittamista. Se taisi olla sitä Keihäs-matkojen kulta-aikaa. Seuraavalla kerralla 80-luvun puolivälissä satuin asumaan samaan hotelliin, jossa suomalaisen seuramatkailun pioneeri Kalevi Keihänen vietti eläkevuosiaan väsyneenä. konkurssin tehneenä yrittäjänä. Huomasin, että Kalevin ei tarvinnut omaa rahaa käyttää missään, piikki oli aina auki joko hotellinpitäjien tai seuramatkalaisten taholta. Uudestaan palasin saarelle nykyisen vaimoni kanssa 80-luvun lopulla, asuimme silloin myöhemmin tulipalossa tuhoutuneessa El Paso hotellissa. Hotellin alakerrassa oli tuolloin tanssiravintola, jossa paikalliset kengänkiilloittajat kävivät pyörittämässä suomalaisneitoja ja -rouvia. Terrenon turistialue eli silloin kulta-aikaansa.  Viimeksi kävin saarella viime keväänä kun huomasin, että Ryanair aloitti lennot suoraan kohteeseen Tampereelta ja edestakaisen matkan hintakin jäi kohtuullisesti alle sadan euron.

  Mallorca on ollut oikeastaan se kohde, josta suomalaisen etelänmatkailu lähti käyntiin ja usein sitä onkin pidetty myös malliesimerkkinä massaturismin huonoista puolista. Jossakin vaiheessa matkustelu Suomesta Mallorcalle loppuikin lähes kokonaan. Monet tuomitsivat paikan ankeaksi turistirysäksi käymättä koskaan edes Terrenon turistialueen ja Pian ja Pepen baarin ulkopuolella. Kaytännössä kuitenkin Mallorca on monipuolinen matkailukohde, Palmassa on viehättävä goottilaistyylinen vanhakaupunki, jossa näkyy edelleen myös saaren islamilainen historia, hotellien taso on myös parantunut. Sisämaasta löytyy useita viehättäviä pikkukaupunkeja, pohjoisessa on jylhän komeat Cape Formentorin maisemat, tarvittaessa voi vietää aikaa myös täysin omassa rauhassa pienellä uimarannalla. Pyöräilyyn ja kaikenlaiseen muuhunkin liikuntaan on loistavat mahdollisuudet, Palman joukkue pelaa Espanjan pääsarjassa, joten esim. FC Barcelonan tai Real  Madridin tähdet on helposti nähtävissä Son Moix stadionilla. Lisäksi hintataso on kohtalaisen edullinen, sesongin ulkopuolella voi saada esim. auton viikoksi vuokralle 70 eurolla. Jos lähtee matkalle isommalla joukolla kannattaa harkita vaikkapa huvilan vuokraamista meren rannalta.

    Pakkasin siis uikkarit, kiikarit ja lintukirjan laukkuun ja lähdin torstai-iltana Pirkkalasta Mallorcalle.
Ryanairin koneessa oli vain noin 20 matkustajaa ja ystävällinen lentoemäntä pyysikin minua siirtymään varauloskäytävän kohdalle huomattuaan minun kervistelevän polvet suussa siellä normijakkaralla. Koneen lähtö myöhästyi noin tunnilla ja saapuminen Palmaan meni uuden vuorokauden puolelle. Viimeinen lähiliikenteen bussi lähti kuitenkin kentältä puoli tuntia jälkeen puolen yön ja saavuin hotellin vielä ennen yhtä. Hotelli vaikutti siistiltä ja asialliselta, parvekkeelta näkyi luvatusti Välimeri.

    Viiden päivän loma sujui rauhallisesti ja odotusten mukaisesti. Turistisesonki veteli viimeisiään, osa hotelleista oli viimeistä viikkoa auki. Säät olivat kohtalaiset, puolipilvistä, välillä jopa muutama sadepisara, enimmäkseen kuitenkin shortsikelejä. Paikalliset kulkivat kuitenkin välillä jo toppatakeissa. Hotellini sijaitsi Palman lahden itärannalla, joka on ns. saksalaista aluetta, länsiranta on englantilaisten kansoittamaa. Kahdesta pahasta valitsen kuitenkin mieluummin tuon saksalaisen puolen. Jostakin syystä englantilaisten illanviettojen seuraaminen tuntuu erityisen rasittavalta. Hotellista Palman keskustaan oli noin 10 kilometriä, matka taittui mukavasti polkupyörällä merenrantaa pitkin kulkevaa pyörätietä. Pari iltaa sujui jättimäisessä Bierkönig oluthallissa. Iltaelämä näytti painottuvan tuohon kortteliin. Oluthallin jättiscreeneiltä sai seurata formuloita tai jalkapallo-otteluita, jatkuva happy-hour tarjosi kaksi oluttuoppia 2,40 euron kohtuulliseen hintaan ja nälän yllättäessä kadun toisella puolella olevasta Wurstkönigistä sai currywurstia parilla eurolla.

    Sunnuntai-iltana huomasin Bierkönigin screenilta harmikseni, että Real Madrid olisi ollut juuri ko. iltana pelaamassa Palmassa ja stadionillakin näytti olevan runsaasti vapaita paikkoja. Olisi pitänyt tarkistaa otteluohjelma etukäteen ja menna paikalle. Ottelu ei kuitenkaan suurta jännitystä tarjonnut, vieraat veivät pisteet saarelta tuloksella 0-5. Madeiran saarelta lähtöisin oleva jalkapallokeikari Cristiano Ronaldo teki ohimennen pari maalia ja hukkasi puolen tusinaa tekopaikkaa ja tarjosi toiset puoli tusinaa tekopaikkaa pelikavereilleen. Aikaisemmin syksyllä CR oli ilmoittanut olevansa surullinen Real Madridissa, koska seura ei tunnu arvostavan omasta mielestään maailman parhaan jalkapalloilijan taitoja riittävästi. CR:n mielestä riittävää arvostusta osoittaisi 100 000 euron viikkopalkan nostaminen tuplaksi. En tiedä onko palkankorotus jo tullut, mutta ainakaan tuo surullisuus ei näkynyt kentällä. Viikolla huhuttiin jopa CR:n siirtymisestä PSG:hen minimaalisella 100 miljoonan euron siirtosummalla. Olisi jännittävää nähdä kuinka CR:n suuri ego mahtuisi samaan pukukoppiin toisen kukkopojan Zlatan Ibrahimovicin kanssa. Ehkä tuo oli kuitenkin vain huhu.

   Illan päätteeksi kotimatkalla annoin vielä sisäänheittäjän puhua itseni sisään yökerhoon. Kellarissa oli kaksi erillistä salia toinen oli paikallisen väen ja toinen oli saksalaisten kansoittama. Hämyisellä paikallisella puolella keinahtelivat lantiot ja silkkimekot pehmeiden lattarirytmien tahdissa, saksalaisella puolella diskomusiikki jumputti marssipoljennolla ja lattialla iskettiin tahtia kädet nyrkissä kohti kattoa. Espanjalaisella puolella näkyi vain muutamia saksalaisia ja päinvastoin. Itsekin viihdyin lopulta paremmin germaanipuolella, osittain siksi, että kulmahousut ja nahkapohjakengät olivat unohtuneet kotiin. Hyvä etteivät kulttuurierot ole vielä kokonaan kadonneet Euroopasta. Yökerhossa nautitut juomat maksettiin vasta lähtiessä portimolle. Mitähän olisi tapahtunut, jos tuossa vaiheessa ei olisi  taskusta löytynyt enää latiakaan?

     Kotimatkalla oli vielä pakollinen yöpminen Hahnin lentokentän lähistöllä olevassa hotellissa, aika kului lähinnä kotimatkaa odotellessa. Kone saapui Pirkkalaan mukavasti puoli tuntia edellä aikataulusta.

Metsästysretki

Toivakka on pieni kunta  Keski-Suomessa Päijänteen itäpuolella. Majoituimme perjantai-iltana Toivakan Metsä- ja kalamiesten majalle Paskolammen rannalle. Yöpymiseen oli käytettävissä lattiapaikkoja majan tuvassa, telttapaikkoja pihassa ja muutama paikka pihan kodassa. Valitsin majoituspaikaksi kodan, vaikka olin varautunut myös telttayöpymiseen. Kodassa eläminen viiden päivän reissulla parin muun erätoverin kanssa sujui kohtalaisen mukavasti. Tyypilliseen tapaan kota hengitti välillä hieman huonosti ja savu jäi pyörimään sisälle. Aamulla lämpötila oli jo kohtalaisen alhainen, alimmillaan nollan tuntumassa,  mutta minua se ei pahemmin haitannut. Ilmeisesti tässä alkaa hiljalleen sopeutumaan jo ulkoilmaelämään. Ruoanlaitto onnistui hyvin kodan tulilla ja tällä kertaa sapuskoissa olikin mukavasti energiaa ja vaihtelua. Voimakas savunhaju tosin tarttui vaatteisiin ja varusteisiin ja siitä kyllä jopa hieman huomauteltiin paikallisessa valintamyymälässä ja muutenkin.

    Lauantai ja sunnuntai kului hirvestyksen parissa. Toiminta alkoi aamulla kello 7 kirkolta.  Toivakan metsämiehet saalistavat hirviä koiran avulla ajamalla. Pääsin heti aluksi koiramiehen mukaan. Sateliittipaikantimella varustettu koira yrittää pysäyttää hirven haukkumalla, jolloin metsästäjä pyrkii paikalle saalistamaan hirven. Koira saattaa ajaa myös hirven passimiesten ulottuville. Heti aamupäivällä kohtasimme kaksi hirveä ampumaetäisyydellä, ihmettelin hieman miksei metsämies ampunut. Saalis olisi kuitenkin jäänyt niin syvälle metsään, että sen raahaaminen ajotielle olisi ollut kohtuuton urakka.  Ainakaan jahdin ensimmäisenä päivänä ei tuollaiseen urakkaan haluta ryhtyä.  Lauantaina näimme runsaasti hirviä, mutta jollakin tavalla ne aina onnistuivat välttämään metsästäjien luodit.

    Sunnuntai kului kokonaisuudessaan passimiehen matkassa. Tässä tuli oikeastaan varusmiesajat mieleen, nopeita paikan vaihtoja, reipasta ajelua metsäteillä ja sitten pari tuntia odottelua.  Näin passikaverini kanssa sunnuntaina yhden vasan, joka huomasi ensin meidät ja kääntyi pakosalle ja selvisi sillä kertaa hengissä. Poispäin juoksevaa hirveä ei  saa ampua. Olin ihan tyytyväinen, että vasa pääsi karkuun. Sunnuntaikin alkoi osaltamme jo näyttämään vesiperältä, mutta iltapäivän lopuksi yksi arviolta kolmevuotias uros päätyi saaliiksi. Hirvi suolistettiin metsässä ja raahattiin tielle. Hirven vetäminen metsässä käy kohtalaisen reippaasta liikunnasta ja melkoinen loukkaantumisvaarakin hommassa on ainakin aloittelijoilla. Lopuksi hirvi nyljettiin vielä lahtitalolla. Itsekin pääsin kokeilemaan nylkemistä, kyllä se jotenkin sujui.

    Hirven käsittely jatkui tiistaina ruhon paloittelulla, johon myös meillä opiskelijoilla oli mahdollisuus osallistua. Jätin tuon homman tällä kertaa pelkästään katselun varaan. Lopuksi hirven jämäpaloista keitettiin lihasoppa, jota tarjoiltiin tiistai-iltana  isännille ja toki nautimme sitä itsekin. Kyllähän se viisi tuntia keitetty soppa hyvää oli, kuten myös alkuruokana tarjotut suppilovahveroista ja hirven kielestä valmisetut leipäset ja jälkiruokana tarjottu omenapaistos.

   Myös jätkänkynttilät ja erityisesti yhteisen tuotekehittelyn tuloksena syntynyt täysin uudenlainen erätuli, horinsontaaliraappana (pat. pending),  paloivat pihasssa pienen buustauksen jälkeen komeasti.

   Tiistaiaamulle suunniteltu jänisjahti oli sateen vuoksi peruutettu, sen sijaan pääsimme kokeilemaan taljajousella ampumista tauluun. Yllättävän hyvin tuolla jousella osui 15 metrin matkalta.

  Maanantaina oli ohjelmassa mäyrän metsästystä. Mäyrä luokitellaan jonkinlaiseksi haittaeläimeksi ja sillä myös perustellaan sen metsästystä. Mäyrät asuvat hiekkaisiin mäkiin kaivamissaan luolastoissa. Metsästyksessä käytetään apuna pienikokoisia koiria esim. kettu-, border- tai saksanmetsästysterrierejä. Koirat ahdistavat mäyrät ulos luolistaan tai sitten umpikujaan luolan perälle. Luolan suulla sitten odottaa haulikkomies tai sitten umpikujaan jäänyt mäyrä paikallistetaan kaikuluotaimella, sitten kaivetaan mäyrä esille ja ammutaan se pistoolilla tai revolverilla. Kyseessä taitaa olla enemmänkin koira- ja aseharrastus kuin varsinainen metsästys. Pieniltä terriereiltä vaaditaan kestävyyttä ja kovaa luonnetta, jotta ne uskaltavat pistää kampoihin itseään suuremmille pahaluonteisille mäyrille. Välillä koirat tulevatkin ulos pahasti raadeltuina, tällä kertaa kuitenkin naarmut jäivät kohtalaisen vähäisiksi. Illan pimetessä otsalamppujen valossa  ja saalistusvietin noustessa homma kävi  entistäkin hektisemmäksi. Päivän saaliina oli neljä kuollutta mäyrää ja muutama lopen uupunut koira. Itse seurasin tuota hommaa hieman sekavin mielin, lähinnä säälitti nuo koirat ja mietitytti kuinka monenlaista harrastustoimintaa maailmasta löytyykään. Tuskin tulee toistamiseen mäyrämetsälle lähdettyä. Ylläolevassa kuvassa mäyrän pyyntiä perinteiselle menetelmällä.

   Keskiviikkona aamupäivällä kävimme vielä metsämiehen ja ajokoiran seurana jänismetsällä. Tällä kertaa tuloksena oli mukava kävely ja kahvittelu lokakuisessa metsässä. Jäniksiä emme nähneet, koira taisi yhtä hieman jahdata.

   Kaiken kaikkiaan retken anti oli hyvä. Viiden päivän aikana sain hyvän käsityksen itselleni aikaisemmin hyvinkin vieraasta harrastuksesta. Todennäköisesti tulen ainakin yrittämään koulukseemme kuuluvan metsästäjäkortin hankintaa. Jonkilaista linnustusta jousella tai tuliaseella saattaisin jopa harkita, hirviporukkaan tuskin tulee enään tällä iällä pyrittyä. Hirven nappaan mieluummin kameralla kuin kiväärillä. Ymmärän toki riistanhoidolliset toimenpiteet enkä varsinaisesti vastusta hirvienkään metsästystä.

Kalastusviikko

    Lähiopiskelussa oli taas viikon tauko, jonka käytin sekalaisiin aktiviteetteihin. Kävin mm. harjoittelemassa suunnistusta Hornion metsissä. Rastit kyllä löytyivät, mutta edelleen hieman nihkeästi. Lähtiessäni en ollut täysin varma olivatko rastit jo kerätty pois. Oletin olevani ensimmäisellä rastilla, mutta rastia sieltä ei kuitenkaan löytynyt. Tein sellaisen oletuksen, että rastit on jo kerätty pois maastosta. Lähdin kuitenkin jatkamaan matkaa toisen rastin oletetulle paikalle ja siellä yllättäen oilikin rasti paikallaan. Oli siis pakko lähteä uudestaan etsimään sitä ensimmäsistä rastia ja kyllä se sieltä löytyikin. Loput rastit löytyivätkin kohtalaisen helposti, mutta melkoinen epävarmuus tästä jäi mieltä kalvamaan. Kävin seuraavana päivänä hakemassa Lempäälän kiintorastiverkoston kartan. Seuraavalla tauolla käyn etsimässä ne.

   Kävin myös Jyväskylässä keskustelemassa tyttäreni uuden valmentajan Juha Isolehdon kanssa käytännön järjestelyistä. Vilma pääsee nyt todella hyvään valmennukseen, itsekin aikoinaan 230 hypännyt Juha tietää korkeushypystä kaiken olennaisen. Mm. korkeimmalta koskaan hypännyt suomalainen, Osku Torro, kuuluu Juhan valmennettaviin, lisäksi viime kesän naisten suomalaiset tilastokärjet Elina Smolander ja Laura Rautanen harjoittelevat nyt Juhan tiimissä. Vilmalla on nyt mainio tilaisuus katsoa omat kykynsä urheilijana. Toivottavasti paikat kestävät. Itse alan ohjaamaan 15-vuotiasta lempääläistä korkeushyppääjäpoikaa Matiasta, kävin tapaamassa Matiaksen vanhempia ja vedimme viikon aikana yhdessä parit treenit läpi. Matias pelaa edelleen myös jalkapalloa, joten aikatauluissa on sovittelemista.  Matiaksella on lahjakkuutta ja lajitaitoa, ominaisuuksissa on paljon kehittämistä, mutta siihenhän puree harjoittelu. Matiaksella tuntuu olevan halua kehittyä korkeushyppäjänä ja tavoittetkin ovat jo kohtalaisen korkealla. Harmi vain, että opiskelujen vuoksi en pysty osallistumaan harjoituksiin niin usein kuin olisi tarpeen ja tahtoisin.

    Kalastusviikon ensimmäiset päivät painottuivat kalalajien ja lainsäädännön opiskeluun.Opettajastamme, Kimmo Rintalasta, huokui intohimo kalastusta kohtaan. Keskiviikkona oli lajitunnistuskoe, jossa minulla oli taas hieman hankaluuksia. Toutain ja lahna menivät sekaisin, nieriästä tuli kirjolohi enkä huomannut kymmenpiikin piikkejä.  Lounaan jälkeen olin jollakin tavalla unessa, muuten tällainen sekoilu ei ole selitettävissä. Harjoituskokeessa olin tunnistanut oikein kaikki 21 lajia. Onneksi saatan vielä läpäistä kokeen tekemällä hieman ylimääräisiä harjoituksia. Lisäksi otimme keskiviikkona hieman tuntumaa solmuihin ja perhokalastukseen. Voi olla, että autotalliini ilmestyy perhosteluvehkeet ensi keväänä, jää nähtäväksi.

   Torstai ja perjantai vietettiin Vammalan urheilukalastajien seurassa Rautavedellä kalastamassa. Torstaina jigiteltiin ja perjantaina vetouisteltiin. Olimme liikkellä kuudella uisteluveneellä. Ahti ei ollut mitenkään erityisen suosiollinen, saalis jäi kokonaisuudessaan kohtalaisen vaatimattomaksi. Pienehköjä haukia ja kohtalaisen kokoisia ahvenia, muutama alimittainen kuha, siinä parin päivän saalis. Sain kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni kalan jigillä, tosin en ole jigitellyt kovinkaan paljon. Vetouistelu noin kymmenellä vavalla tuntui kohtalaisen monimutkaiselta, mutta  hienenosti homma pysyi kasassa ammattimiehiltä. Joka tapauksessa reipas kalastusretki oli nautinto kolmen päivän luokassa istumisen jälkeen. Lopuksi harjoiteltiin kalojen perkaamista, nylkemistä ja fileointia.Itseltäni on kalastus jäänyt aika vähiin sitten poikavuosien, uskon kuitenkin, että tulevina vuosina tulen kalastamaan paljon enemmän.

   Kalastusretken jälkeen pakkasimme itsemme ja tavaramme kahteen tila-autoon ja lähdimme viiden päivän metsästysretkelle kohti Toivakkaa.
  

Muinaiset erätaidot

  Muutama päivä kului mukavasti vaelluksesta palautuessa, mutta seuraavana maanantaina oli edessä mielenkiintoinen kurssi : muinaiset erätaidot. Kurssilla kouluttajana toimi eräretkeilyn ja survival toiminnan grand old man : Turkka Aaltonen. Turkka on julkaissut mm. useita eräretkeilyyn ja  luonnon muoniin liittyviä oppaita, joten odotukset olivat korkealla.
       Viikko vastasikin hyvin odotuksia. Kurssi koostui kokonaisuudessaan käytännön tekemisistä. Omalta osaltani käsityöt ovat jääneet kohtalaisen vähiin, joten jonkin verran epämukavuusalueella tässä liikuttiin. En ole nuorena ollut mukana partiossa, siksi ihan perusasiatkin ovat minulle uusia. Tässä on kattava muttei täydellinen lista asioista joita viikon aikana teimme: houkutuslintu oksista, vaappu puusta vuolemalla, maakangaspuut, metsäsauna, kanadalaiset hätälumikengät ja sauvat, tuohitervaa, "donitsi" vesistöjen ylitykseen, pystypilkki tinasta valamalla, lusikkauistin, vipukeihäs, lusikka puusta, pyyansa, punottu köysi, hätärinkka, mustekynät sulista ja järviruo'osta. Viikon lopuksi kävimme kilpailun vipukeihään tarkkuus- ja pituusheitossa. Yllättäen porukan vanhin voitti tuon pituusheiton. Perjantaina kävimme myös tutustumassa paikalliseen antiikkimyymälään.
   Omalta osaltani tuo viikko kului mukavasti, vaikka oudokseltaan jatkuva touhuaminen oli jopa fyysisesti väsyttävää. Turkka piti kuitenkin persoonallisuudellaan, jutuillaan ja vahvalla osaamisellaan homman hyvin kasassa. Tärkein juttu itselleni oli kuitenkin huomata se, että kaikenlaista voi saada aikaiseksi omilla käsillä aika yksinkertaisistakin aineista. Kynnys kaikenlaiseen tekemiseen omalta osaltani laski viikon aikana. Välillä huomasin olevani lähes flow-tilassa ja aika kului kuin lentäen.

  Ensi viikolla sitten palaudutaan tästä hektisestä touhuamisesta. Tarkoituksenani on harjoitella mm. suunnistusta ja eräruoanlaittoa. Sitten onkin ohjelmassa kalastusviikko joka sitten jatkuu viikonlopun hirvijahdilla Toivakassa joka sitten heti maanantaina vaihtuu pienriistan metsästykseen.

Muotkan tunnelmia

 Osaltani Muotkan retki käynnistyi maanantaina 10.9. klo 6.45 Tampereen linja-autoasemalta. Tapani mukaan aamutoimissa tuli hieman kiire ja sain vetää kilometrin mittaisen pikamarssin pysäköintipaikalta Hatanpäältä linja-autoasemalle rinkka selässä ihan tosissani. No, sitten saimmekin istuskella bussissa ja ABC-asemilla seuraavat n. 15 tuntia. Jälleen kerran pääsi toteamaan, että Suomi on pitkä maa. Rovaniemeltä ajeltiin vielä melkein 5 tuntia yöpymispaikalle leirintäalueelle Inariin.
   Tiistaina aamupäivällä vierailimme saamelaiskeskus Siidassa tutustumassa Lapin luontoon ja saamelaiskultturiin ja -historiaan. Tämän jälkeen kävimme nauttimassa "viimeisen ehtoollisen" hotelli Inarin ravintolassa. Sitten vielä viimeiset täydennykset rinkkaan K-kauppa Kuukkelista ja bussilla Kaamasmukkaan, josta lähdimme vaeltamaan kohti ensimmäistä leiriä. Mielenkiinnon vuoksi otimme vielä lähtöpainot vaeltajista ilman rinkkaa ja rinkka selässä. Omalta osaltani lukemat olivat 94kg ja 118kg, eli rinkassa oli painoa 24kg. Edessä oli siis 7 yön ja linnuntietä noin 80 kilometrin vaellus Lapin erämaassa.

   Viikon aikana saimme hyvän näkemyksen siitä miten olosuhteet syksyisessä Lapissa vaihtelevat. Lämpötilat vaihtelivat +15 ja -3 välillä. Sadetta saatiin välillä enemmän ja välillä vähemmän.Välissä oli kuitenki myös aurinkoisia ja tuulisia päiviä, jolloin teltat ja makuupussit sai kuivattua.

 Matkan alkupäivinä Lapin ruska hehkui kauneimmillaan, loppuviikon tuuliset päivät karistivat lehtipuut jo lähes paljaiksi. Sateisina ja sumuisina päivinä mielialat eivät kovin korkealle nousseet. Onneksi viikkoon sisältyi myös aurinkoisia päiviä, jotka tarjosivat huikeita maisemia ja Lappia parhaimmillaan. Säätilan muutokset tapahtuivat ällistyttävän nopeasti, samoin maasto ja maisemat muuttuivat muutaman sadan metrin matkalla. Parhaat maisemat löytyivät iltaisin leiripaikan ympäristössä lahituntureille kiipeillessä. Yhtenä myös revontulet tarjosivat komean näytöksen.

 Reitin varrella oli myös useita paikkoja, joihin tekisi mieli palata uudestaan. Mm. Tuanganuaivi-tunturin huipulla olevaan järveen olisi mahtava pulahtaa uimaan lämpimänä kesäpäivänä. Läheisten lampien rannoilla oli mahtavia leiripaikkoja, jossa kuluisi muutama päivä mukavasti kalastellen.
   


  Viikon mittainen vaellus päättyi Muotkanruoktun lomakylään, jossa pääsimme saunaan ja nautimme hyvin ansaitun lounaan katetussa pöydässä. Muotkan maastossa ei tullut vastaan oikeastaan mitään ihmisen tekemiä rakennelmia, pois lukien poroaita, joten siinä mielessä oli luksusta istua syömään pöydän ääreen. Olut olisi maistunut hyvin tässä vaiheessa, mutta Eräkarkun opiskelijoilta sellainen rentustelu on ankarasti kiellettyä.



  Mitä tästä sitten jäi käteen? Opiskelun näkökulmasta retki toimi mielestäni hyvin. Itse en ole aikaisemmin ollut vaeltamassa Lapissa. Liikuimme päivät kahdessa ryhmässä, jokaiselle päivälle oli nimetty oppaat, jotka vastasivat reitin valinnasta, ryhmän opastamisesta ja suunnistamisesta. Aamurutiineihin kuului myös oppaiden vetämä aamujumppa. Itselleni ainakin syntyi sellainen käsitys, että pystyn opastamaan ryhmää Lapin erämaassa. Suunnistaminen kartan ja tuntureiden perusteella onnistuu kohtalaisen helposti. Reittien valintoja voi huomattavasti miettiä vallitsevien olosuhteiden ja ryhmän koostumuksen perusteella. Hyvällä säällä kannattaa liikkua korkealla ja nauttia maisemista, sateessa voi olla järkevää edetä seuraavaan leiriin kohtalaisen nopeasti.
   Omat varusteeni toimivat kohtalaisen hyvin. Oikeastaan jäin kaipaamaan vain villasukkia. Haltin Ultra 25 makuupussi oli sopiva näihin oloihin, pikkupakkasessakin nukkuminen sujui mukavasti. Haltin vaelluskupoli telttakin toimi kohtalaisesti. Vesi pysyi ulkopuolella, absidin puutteessa sateisina päivinä keittelin ruoat teltassa. Kengät kastuivat jossakin vaiheessa, en ole varma tuliko kosteus kengän läpi vai hörppäsivätkö ne varresta. Tuli kuitenkin mieleen, että jonkinlainen kumisaapas voisi näin kosteissa oloissa olla parempi vaihtoehto. Tosin kivikoissa saappailla voi olla hankala kulkea, nytkin nilkat ja jalkapohjat olivat kovilla. Muuten varusteeni pitivät hyvin vettä.
   Ruoanvalmistus onnistui hyvin halvalla kaasukeittimellä. Talviretkille täytyy kuitenkin harkita parempaa keitintä. Myöskin eväitä täytyy miettiä seuraavaa retkeä varten. Suurempaa nälkää en joutunut matkalla kokemaan, mutta pasta-ateriat alkoivat viikon aikana tympiä. Jostakin syystä olin kuvitellut syöväni viikon aikana kolme meksikonpataa, tuota kolmatta ateriaa en saanut enää alas mitenkään. Onneksi matkatovereilla oli ylimääräisiä aterioita.
     Rinkka toimi hyvin ja tuo 24 kiloa kulki mukana kohtalaisen helposti. Loppuviikosta rinkka ei enää jurikaan kulkemista hidastanut ja muutenkin fysiikka toimi hyvin. Voi olla, että meidän aamujumpilla oli hyvä vaikutus. Selkäkään ei vaivannut oikeastaan yhtään, vaikka sitä eniten pelkäsin ennen matkaa. Hyvä ratkaisu oli myös ottaa kävelysauvat mukaan, ne tasapainottivat kulkua erityisesti ylämäissä ja antoivat tukea purojen ja jokien ylityksissä.
   Suurimmat epämukavuudet liittyivät nukkumiseen ja hygieniaan. Yöuneni olivat monesti katkonaisia, sateen ropina teltan kattoon piti useina öinä hereillä. Viileissä tunturipuroissa ja lammikoissa peseytyminen vaatii jonkin verran luonnetta, pari kertaa viikon aikana sekin piti kuitenkin tehdä.
   Asiakasnäkökulmasta pitäisin tällaista retkeä ehkä kuitenkin hieman liian askeettisena. Mielestäni iltaisin pitäisi olla tarjolla jotakin ohjelmaa, esim. yhteisruokailua, yhteislaulua,  saunomista ym. Lisäksi matkaan voisi liittää jonkin teeman esim. valokuvaus, kalastus tms. Muotkan maastosta ei kuitenkaan löydy fasiliteetteja saunomiseen tai yhteisruokailun järjestämiseen. Jopa nuotiopuiden hankinta ja nuotion sytyttäminen on sateisina päivinä haastavaa.

  Kaikenkaikkiaan matkasta jäi kuitenkin miellyttävä muisto, hyväntuulisessa ja hauskassa seurassa viikko sujui mukavissa merkeissä. Perille saavuttaessa miehestä oli kadonnut 3 kiloa ja rinkasta 4 kiloa, joten voin hyvällä mielellä palautella painoa entiselleen.
  Tampereelle bussimme saapui keskiviikkoaamuna klo 5.30. En osaa nukkua liikennevälineissä, joten muutama päivä varmaankin kuluu lepäillessä.

Ruskaretken varustelista

Tässä suurpiirteinen lista Muotkan retken varusteista.  Periatteenani on ollut hankkia riittävät varusteet kohtalaisen halvalla, siksi kerron tässä myös varusteiden hintatietoja.  Hinnat eivät ole ohjehintoja, vaan hintoja, joilla olen ne kesän aikana eri kaupoista ostanut. Lisäksi tietysti mukana on vaatteita ja tavaroita, jotka jo ennestään löytyivät kaapista.

High  Colorado Pamir rinkka  70 + 10 litraa   (39 eur)
Halti vaelluskupoli 2 teltta (99 eur)
Halti Ultra 25 makuupussi comfort -1, limit -9 , extreme -25 ( 60 eur)
McKinley kalvolliset vaelluskengät (39 eur)
Didrikssons Norba kalvotakki (35 eur)
Sierra kalvohousut (25 eur)
King Camp makuualusta (13 eur)
Savotta avaruuslakana (30 eur)
Retki kaasukeitin (19 eur)
Otso spriikeitin (9 eur)
Otso alumiinikattilasarja (16 eur)
Otso kuksa (5 eur)
Otso muovikuksa (5 eur)
Retki otsalamppu ( 9 eur)
Marttiini vuolupuukko (29 eur)
Fiskars retkikirves (37 eur)
Lenz vaellussukat 2 paria (10 eur)
"Crocsit"  (5 eur)
Retki köysi ( 9eur)
Kevytpeite 2X3m (2 eur)
Ensiapulaukku + lääkkeet ja rakkolaastarit (25 eur)
Suunto A10 kompassi (15 eur)
McKinley retkipyyhe (6 eur)
Kaasua 2X230 g (10 eur)
Marinol 2 dl (1 eur)


Lisäksi mukana oli pipo, hanskat, parit kalsarit, pari teknistä paitaa, fleece alusasu, fleecetakki,Halti Drymax ulkoiluasu, dekkari,Maglite taskulamppu, ruokailuvälineet, Leatherman työkalu, Pro Limit teleskooppikävelysauvat, hygienia välineet, tiskivälineet. Nämä tavarat löytyivät ennestään kaapista.

Ruokapuoli koostui seuraavista: pasta-aterioita (4 kpl), meksikonpatoja (3kpl), pussikeittoja 3 kpl, lämmin kuppi (6 kpl), pikapuuro annokset (6kpl), sikanautapurkki (340g), chorizomakkara (400g), metwursti (300g), ruisleipä (500g), ohrarieska (400g), suklaata (600g), myslipatukoita (8 kpl), tonnikalaa (300g), pikakahvia, sulatejuustoa (200g), pähkinöitä (200 g), kuivatut hedelmät(200), hedelmämehutiiviste (500ml).

Laskeskelin, että mukana on ravintoa n. 20 000 kilokaloria eli vajaa 3000 kilokaloria per päivä. Todennäköisesti kulutus on jonkin veran suurempi, joten miehestäkin katoaa muutama kilo matkalle. Uskon kuitenkin, ettei nälkää tarvitse kärsiä näillä eväillä.

Jää nähtäväksi miten näillä pärjäsin matkalla. Eniten etukäteen huolestuttavat tuo teltta ja nuo kengät. Telttaa tosin olen jo testannut kesän retkillä ja Pukalan vaelluksella.

Väliviikko

 Syyskuun ensimmäinen viikko oli vapaata lähiopiskelusta. Päätin käyttää viikon ulkoiluun, kalastukseen ja Muotkan retkeen valmistautumiseen.
   Kävin kalareissuilla Höytämönjärven takametsissä Iso-Kausjärvellä sekä Valkeakosken Viidennumerolla. Viidennumerolla kävin lähinnä paistattelemassa päivää ja syömässä eväitä. Toki siinä myös muodon vuoksi heittelin vähän uistinta. Kokonaissaaliina oli pari pientä haukea. Hyvä, että edes jotakin.
   Pojan kanssa käytiin viikonloppuna etsimässä kanttarelleja Tervajärven maisemista. Saatiin kasaan pari litraa, joista vaimo teki hyvän piirakan. Mukavaa, että Olli-poikakin tuntuu aika innostuneelta metsässä liikkumisesta ja lähtee aina innolla mukaan.
   Perjantaina tein pyöräretken Tampereelle. Kävin Veijon soppatykissä syömässä wienerleikkeen. Lisäksi toteutin monivuotisen unelmani istua iltapäivällä oluella Korvatillikan ikkunapöydässä arki-iltäväivänä katselemassa ohikiitävää Hämeensillan ihmisvilinää. Kävin myös Laukontorilla Suvi-laivalla ottamassa kesän ensimmäisen (ja viimeisen?) terassioluen. Olin ainoa asiakas, vaikka aurinko lämmitti mukavasti. Ihmettelimme asiaa yhdessä baarimikon kanssa.
  Lisäksi kävin kaatosateessa testaamassa retkivaatteitteni ja vaelluskenkieni vedenpitävyyttä parin tunnin sauvakävelyllä Kuljun Asemakylästä lähtevällä Pirkkalaan johtavalla kaasulinjalla. Kamat vaikuttivat pitävän sateen ulkopuolella.
  Viikon hyviä asioita oli myös se, että tyttäreni Vilma oli pyörtämässä päätöstään urheilu-uransa lopettamisesta. Vilma kertoi, ettei zumbaaminen vielä oikein tunnu omalta jutulta. Ensi kesän U23 EM-kisat Tampereella houkuttelevat. Nyt pitäisi vain saada valmennusasiat Jyväskylässä kuntoon. Tekniikkalajissa olisi erittäin tärkeää, että joku olisi paikalla seuraamassa lajiharjoituksia. Itse en aina ehdi Jyväskylään.

Ensiaputaitoja

 Kolmannen viikon ohjelmassa oli SPR:n EA1-kurssi. Olen vastaavan kurssin käynyt aikaisemminkin, muistaakseni viimeksi noin 6 vuotta sitten. Kurssi pitää kuitenkin käydä uudestaan viiden vuoden välein ja siinä välissäkin pitää käydä kertauskurssi, jotta ensiapukortti pysyy voimassa. Aika hyvin nuo asiat olivat vielä muistissa, mutta painallusten ja puhallusten tahti oli nyt 30/2. Siis 30 painallusta ja sitten kaksi puhallusta jne. Toki kertaus näissäkin asioissa on paikallaan.  Kurssin lopuksi pidimme Saskyn lähihoitajaopiskelijoille ensiapuharjoituksen. Harjoitus koostui kahdeksasta rastista, joissa oli kussakin erilaisia ensiaputehtäviä. Sain näytellä harjoituksessa tajutonta. Ei se aivan helppoa ollut, kun riuskat naiset vääntelivät minua vatsaltani  kylkiasentoon. Poikasena hankkimastani painikokemuksesta oli tässä kohtaa hyötyä.

  Keskiviikkona harjoiteltiin vielä jauhesammuttimen ja palopeitteen käyttöä, sitten alkoikin puolentoista viikon tauko lähiopetuksessa. Tällä tauolla on hyvää aikaa valmistautua Muotkan retkeen, aloitella kasvion keräilyä ja valmistautua syyskuun kalastuskurssiin.  Onneksi kasvion voi tehdä myös digikuvaamalla.

  Torstaina kaivoin pölyiset kalavehkeeni esille autotallin perältä, lisäksi pakkasin reppuun hyvät pyttipannun ainekset ja hieman punaviiniä. Olemme asuneet yli 15 vuotta Höytämönjärven rantamillla, koskaan en ole kuitenkaan yrittänyt tosissani kalastella järvellä, jos ei lasketa mukaan pienimuotoista mato-ongintaa ja pilkkimistä lasteni kanssa kun he olivat pieniä. Kyllä Höytämönjärvessäkin kuulemma kalaa on. Raahasin kanootin järvenrantaan ja meloin Kirskaanniemen laavulle virvelöimään. No, kalaa ei tullut, mutta mukavaa oli silti. Reissun kruunasi nuotiotulilla valmistettu,  sinihomejuustolla ja naudan ulkofileellä  viritetty pyttipannu, jonka kyytipoikana toimi mainiosti argentiinalainen punaviini. Täytyy sanoa, että kyllä opiskelu aina työolot voittaa.

Retkeilyviikko

 Toisen opiskeluviikon teemana oli retkeily. Tarkoituksena oli valmistautua syyskuun kymmenes päivä alkavaan ruskaretkeen Muotkatunturin alueella. Viikon aikana käytiin läpi millainen varustus tarvitaan seitsemän yön retkelle Lapin korpimaastossa. Majoitus Muotkalla on teltoissa ja siksi tutustuimme erilaisiin telttoihin ja niiden pystytykseen. Harjoittelimme myös erilaisten keitinten käyttöä. Aikomukseni on yöpyä Muotkalla omassa Haltin kahden hengen vaelluskupoliteltassa.

 Keskiviikkona kävimme läpi suunnistuksen teoriaa ja harjoittelimme käytännössä rastien etsimistä suunnan mukaan kulkemalla opiston maastossa. Kävimme läpi myös Muotkan retken reitin ja suunnitellut yöpymispaikat.  Meitä on lähdössä Lappiin noin 30 hengen joukkio, joten jakaudumme kahteen ryhmään. Mukana on siis myös jo aikaisemmin opintonsa aloittaneita. Jokaiselle retkipäivälle määrättiin "taisteluparit", jotka vastaavat vuorollaan yhtenä päivänä retken ohjaamisesta ja suunnistamisesta, Muotkalla kuljetaan kartan ja kompassin mukaan, koska mitään varsinaisia reitteja tai polkuja siellä ei ole.

  Torstaina oli mahdollisuus suorittaa suunnistuksen näyttötutkinto. Päiväsuunnistuksessa oli tarkoituksena kulkea kuuden rastin rata läpi kahdessa tunnissa. Etukäteen tehtävä tuntui kohtalaisen helpolta. Juokseminen oli tapaturmavaaran vuoksi kielletty.  Yöllä oli sitten mahdollisuus antaa vastaava näyttö pimeäsuunnistuksessa, yön radalla oli vain viisi rastia ja aikaa samat kaksi tuntia. Olin päättänyt, että osallistun yösuunnistukseen vain jos läpäisen päiväkokeen.

  Rastien löytäminen peruskartan avulla osoittautui yllätävän vaikeaksi. 30 vuoden takaisesta suunnistuskokemuksesta ei ollut paljonkaan hyötyä. Peruskartassa (mittakaava 1:20000) oli ikävän vähän yksityiskohtia. Suunnan mukaan  kulkeminen hämäläisessä tiheässä ja kallioisessa talousmetsässä oli käytännössä mahdotonta. Aluella ei kulkenut juurikaan polkuja tai teitä, tai jos kulki niitä ei löytynyt kartasta.
Ensimmäisen rastin löytymiseen meni melkein 40 minuuttia ja siinä vaiheessa alkoi jo tullla kiire läpäistä rata aikataulussa.

  Tovin olin jopa eksyksissä, löysin metsästä lammen ja ladon, joita ei löytynyt kartasta. Ladolta luulin löytäväni ainakin tien, jotta voisin paikallistaa itseni. Ladon seinää vasten nojasivat ikivanhat rattaat, mutta tietä ei ollut. Yllättäen olin kuitenkin yht'äkkiä kolmosrastilla, nelonen ja vitonen löytyivät helposti, mutta aika alkoi käydä vähiin. Kahden tunnin aikaraja täyttyi kun saavuin kuutosrastin ympäristöön. Etsin sitä hetken, mutta päivällisaika alkoi jo painaa päälle. Oli pakko nöyrtyä ja kavellä takaisin lähtöpaikalle. Kuulin, että vain yksi meistä oli läpäissyt B-radan hyväksytysti. A-radan läpäisijöitä oli useampia. Päätin jättää yösuunnistuksen väliin ja keskittyä harjoitteluun.

  Aamulla kuulin, että useimmat osallistujista olivat läpäisseet yösuunnistuksen. Rastit olivat löytyneet otsalampun avulla kohtalaisen helposti ja radalla pystyi käyttämään avuksi kartalle merkattuja teitä.

 Retkeilyviikko päättyi kahden vuorokauden mittaiseen vaellukseen, joka tehtiin Pukalan virkistysmetsässä Orivedellä. Olimme liikeellä 23 hengen ryhmällä, päivämatkat olivat maltillisesti alle 10 kilometriä. Tarkoituksena oli testata varusteita ja varmistaa, että kaikilla on valmiudet lähteä Muotkalle vaeltamaan viikoksi. Pari päivää sujui mukavan leppoisasti hauskassa seurassa. Molempinä öinä räpsi hieman vettä, mutta muuten sääkin suosi retkeämme. Lauantai-illan ohjelmana oli suunnistusharjoitus. Tällä kertaa rastit löytyivät kohtuullisessa ajassa, mutta kovin tyytyväinen en vieläkään ollut suoritukseeni. Muutama rasti löytyi pikemminkin tuurilla kuin taidolla.

  Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä majoituimme pieneen Pukalajärven  saareen, jonne pääsi siltaa pitkin. Saaressa oli pulaa hyvistä telttapaikoista ja yöunet jäivät aika huonoiksi, kun jouduin nukkumaan puunjuuren päällä.

   Retki päättyi sunnuntaina puoliltapäivin. Seuraavan viikon ohjelmassa on ensiapukurssi ja sitten alkaa puolentoista viikon tauko ennen Muotkan reissua.
  

Viikonloppuvapaalla

 Kovan opiskeluviikon jälkeen onneksi viikonloppu tarjosi hyviä mahdollisuuksia rentoutumiseen. Lauantaina Aamulehden jutun innostamana lähdin paremman puoliskoni seuraksi kiertämään Pyhäjärveä polkupyörällä. Tämä lyhennetty versio kulki Rajasalmen sillan yli, joten matkaksi tuli kotiovelta mitattuna arviolta noin 50 kilometriä. Kaunis kesäinen iltapäivä tarjosi loistavat puitteet retkelle. Moni muukin oli ilmeisesti lukenut Aamulehden tänään, sillä reitillä oli hetkittäin jopa vilskettä. Hyvä, että kansa kuntoilee.

 Sunnuntaina oli vuorossa Keskiaikamarkkinat Hämeenlinnan Linnanpuistossa. Tapahtumaa on järjestetty talkoovoimin yhtäjaksoisesti vuodesta 1997 alkaen ja järjestäjänä toimii Hämeen linnan keskiaikayhdistys. Tapahtuma oli mielenkiintoinen ja yllättävän monipuolinen. Kymmenen euron pääsylippua vastaan näimme mm. turnajaiset, erilaisia kamppailuja, tanssi- ja musiikkiesityksiä ja jopa vapaapainia. Lisäksi tarjolla on monenlaista syötävää ja erilaisia käsitöitä ym. tavaraa. Samalla rahalla pääsee myös Hämeen linnaan, vankilamuseoon, Hämeenlinnan historialliseen museoon ja tykistömuseoon. Suosittelen kaikille vierailua ensi kesän tapahtumassa. Pieni epäilys tosin jäi kaihertamaan:  harrastettiinko keskiajalla todellakin amerikkalaistyylistä vapaapainia?

Tykistömuseo on toiminut Linnankasarmeilla vuodesta 1997 alkaen. Tykistömuseossakin olisi riittänyt katsottavaa useaksi tunniksi, mutta nyt se piti hölkätä nopeasti läpi ennen sulkemisaikaa. Jokatapauksessa tällä kertaa sai kympin sijoitukselle kunnolla vastinetta.

Ensimmäinen viikko

Ensimmäinen opiskeluviikko alkoi hyvin. Kävin maanantai aamuna näyttämässä autoani katsastusmiehelle. Edellisessä huollossa huoltomies oli löytänyt 1500 euron edestä vikoja, jotka pitäisi korjata ennen seuraavaa katsastusta. Katsastusmies ei löytänyt näistä vioista yhtäkään, vaan kehui Fordin hyvää kuntoa ja antoi leiman. En tiedä kuka oli oikeassa, mutta säästyneelle 1500 eurolle on varmasti käyttöä uusköyhälle opiskelijalle.

  Seuraavaksi oli ohjelmassa siirtyminen opiskelupaikkakunnalle eli Karkkuun. Kaunis kesäinen auringonpaiste saatteli matkaani. Tällaisena päivänä Karkun kyllä näytti idylliseltä.  Hain opiston infosta avaimen huoneeseeni. Hieman kavahdin aulassa pyörivien pappien suurta määrää ja salista kuuluvaa virren veisuuta. Huoneeni löytyi pienen etsiskelyn jälkeen rintamamiestyyppisen puutalon kellarista. Sain yhden hengen huoneen, jonka vieressä oli sauna. Huone oli kohtalaisen siisti, mutta jonkinlaista kosteusongelmaa olin havaitsevinani.

  Päivä jatkui lounaan merkeissä. Opiston aulassa näin ensimmäiset opiskelutoverini. Siirryimme siitä sujuvasti ruokasaliin. Päätimme ruokailla terassilla, koska sää oli siihen niin otollinen. Ensimmäinen mielikuva tarjotusta lounaasta oli todella hyvä. Pelkäsin, että tarjolla olisi 70 sentin budjetilla kyhättyä kouluruokaa. Ruoka oli todella loistavaa, opiston omassa keittiössä valmistettua kotiruokaa. Ainakaan nälkä täällä ei tule.

  Iltapäivällä siirryimme luokkaan, joka sijaitsee vajaan kilometrin päässä päärakennuksesta. Vuorossa oli luonnollisesti esittelyt. Ryhmämme vaikutti mukavan heterogeeniselta. Ryhmän ikäjakauma oli arviolta haarukassa 21-52, maantieteellinen jakauma pääkaupunkiseudulta Kittilään, vahvimmin oli edustettuna pääkaupunkiseutu ja Pirkanmaa. Joukosta löytyi mm. hammaslääkäri, diplomi-insinööri, rakennusalan yrittäjä, erityisopettaja, juuri varusmiespalvelunsa rajajääkärinä päättänyt nuorukainen jne. Olipa joukossa yksi luonnonhengistä, samanismista ja eläinten oikeuksista ja kansalaisaktivismista kiinnostunut nuori nainenkin. Mielenkiintoista oli, että hän kertoi keräävänsä näin kesäaikaan ravintonsa kokonaan luonnosta.

  Opetuksesta päävastuun kantavat tällä kertaa Hanna-Leena ja Marjo. Parinkymmenen vuoden ajan erälinjan koulutuksesta pääosin vastannut Jarmo on juuri aloittamassa opintovaan, mutta kävi kuitenkin esittäytymässä. Jarmo oli minut toukokuussa haastatellut ja hyväksynyt koulutukseen. Toivotin Jarmolle antoisaa opiskeluvapaata.

  Loppupäivä kului erilaisten käytäntöjen ja opiskelijan oppaan läpikäynnissä. Herkullisen päivällisen jälkeen käytiin keittämässä nokipannukahvit rannan laavulla ja jatkamassa tutustumista toisiimme. Päätin kuitenkin ajella yöksi kotiin. En ollut vielä valmis asuntolaelämään. Viime kerrasta oli kuitenkin jo melkein 30 vuotta.

   Seuraavina päivinä harjoittelimme mm. nuotion tekoa, tutustuimme lähiympäristöön mm. Pyhän Olavin kirkkoon, kävimme läpi opinto-ohjelmaa sekä uudistunutta tutkintosisältöä. Iltaisin lämmitettiin rantasaunaa ja pelailtiin mm. koripalloa. Mielenkiintoista oli tavata viime vuoden opiskelija, jolla oli jo oma toimiva luontoalan yritys. Toinen yrittäjä kävi myös kertomassa meille toiminnastaan ja lisäksi kävimme Jämijärvellä paikallisen elämysmatkailuyrittäjän luona vierailulla. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka monella tavalla tulevaa koulutusta voi hyödyntää. Elämysohjelmarepertuaarista löytyi mm. erämaan pelkokerroin, samantapaisen tv-ohjelman inspiroimana, pokeri-ilta eräkämpällä  ja savottapäivä esim. tykypäivän ohjelmaksi jne. Vain mielikuvitus tuntuu olevan rajana.

    Viikko päättyi retkeen ja yöpymiseen Mouhijärven Salotalolle. Salotalon isäntä Peter on suomalaistunut sveitsiläinen, joka  valmistaa myös korkealaatuisia sveitsiläisiä juustoja. Saimme kuulla myös mukavan esitelmän 200 vuotta vanhan torpan historiasta.  Kohteeseen kuljettiin suunnistamalla noin 7 kilometrin reitti  kartan ja kompassin avulla omatoimisesti. Matkalta keräsimme muutaman litran kanttarelleja, joista valmistettiin loimulohen kanssa illaksi kodassa mainio päivällinen. Ryhmästä löytyy myös korkealaatuista osaamista ruoanlaitossa, kuten joku tarkkasilmäinen voi alla olevasta kuvasta havaita. Jälkiruoaksi paistettiin tietysti lättyjä nuotiolla. Yöpymispaikkana oli tuttu, armeijan puolijoukkueteltta, jonka pystyttäminen toi "mukavia" muistoja mieleen. Helposti se pystytys edelleenkin kävi ja tarjosi mukavat yöunet. 

Ensi viikolla vietetään retkeilyviikkoa, jolloin opiskellaan eräretkeilyn perusteita. Viikko päättyy perjantaina alkavaan parin yön harjoitusvaellukseen Pukalan retkeilyalueella Orivedellä. Tavoitteena on valmistautua ja suunnitella syyskuun ruskavaellusta Muotkatunturille. Torstain ja perjantain välisenä yönä on lisäksi mahdollisuus suorittaa ensimmäinen tutkintoon kuuluva näyttö eli yösuunnistus. Täytyy käydä kokeilemassa, jospa vaikka rastit löytyisivät ja koe sattuisi menemään läpi.

  

Kohta se alkaa ...

Morjensta,

Tänään aloitin opintovapaan, maanantaina aloitan eräoppaan opinnot Karkun evankelisessa opistossa. Kiitokset Kataisen hallitukselle ja työnantajalleni, että tämä oli mahdollista.

 Takana on melkein 30 vuoden yhtäjaksoinen työura IT-alalla tai oikeastaan ensimmäiset 15-vuotta olin ATK-alalla..

 Mieliala on odottava ja luottavainen. Tuntuu hienolta, että vihdoinkin voin viettää erilaisen vuoden. IT-ala on muuttunut paljon 30 vuoden aikana, mutta muutos oli kuitenkin niin hidas, että sitä on vaikea havaita arkipäivässä. Kerrankin on mukava nähdä läheltä kuinka kesä muuttuu syksyksi, syksy talveksi, talvi kevääksi, josta sitten tulee kesä.  Ja kaikki tuo tapahtuu yhden vuoden aikana. Uskomatonta.

Tuo "evankelinen" tuon oppilaitoksen nimessä hieman huolestuttaa. Omat arvoni ovat kyllä kohtalaisen kristilliset, mutta vain usko puuttuu. Toivottavasti uskoa ei tuolla tuputeta. Toisaalta, voisi olla mukavaa tulla uskovaiseksi. En kuitenkaan usko, että niin käy. Olen kuitenkin avoin tällekin asialle.

Ensi viikon ohjelmassa näytti olevan esittelyt, majoittuminen, nuotion tekoa, yritysvierailu, saunomista ja Karkun kylään tutustumista. Tuntuu, että tuosta kyllä selviän. Toivon, että jossakin vaiheessä päästään myös polttamaan makkaraa nuotiolla. Ikuisena optimistina otan teleskooppimakkaratikkuni mukaan.

 Mitähän pukisin päälle? Onkohan maastopuku liioittelua, eipä sitä kyllä ole vielä tullut hankittuakaan. Laitan reisitaskuhousut ja ruutupaidan. Parta saa kasvaa koko viikonlopun. Pikkuhiljaa pitää muuntautua uskottavaksi eräjormaksi. Voikohan se onnistua tällaiselta huoneihmiseltä, joka on tottunut yöpymään min. neljän tähden hotelleissa? No, on sitä joskus tullut oltua kolmenkin tähden hotellissa.

Nyt pitää kuitenkin siirtää huomio olympialaisiin, ennen kuin ne taas loppuvat neljäksi vuodeksi. Mikään ei ole niin tärkeää kuin urheilu, paitsi yleisurheilu. Juuri nyt USA:n naiset rikkoivat DDR:n 26 vuotta vanhan 4X100m ME:n,olipa kaunista katsottavaa.