Marraskuun valossa

  Uuden opintoviikon aiheena oli digikuvaus, kouluttaja toimi koulun oma hovikuvaaja Jari Penkkimäki.

 Maanantaina aiheena olivat valokuvaamisen perusasiat ISO-luvun, valotusajan sekä linssin aukon säätäminen. Periaatteesahan nämä kolme asiaa ovat ne, jotka kamerassa on säädettävissä paitsi, että kaikissa kameroissa niiden manuaalinen säätäminen ei onnistu. Kurssilaisten kamerat koostuivat peruspokkareista kohtalaisen laadukkaisiin järjestelmäkameroihin asti. Tavoitteena oli kuitenkin ulosmitata kunkin kameran ominaisuudet mahdollisimman perusteellisesti. Itselläni oli käytössä n. viisi vuotta sitten hankkimani Panasonic Lumix FZ18, oman aikansa ns. superzoom, josta aika on tosin jo ajanut ohi. Hankin aikoinaan tuon kameran tavoitteenani ottaa hyviä kuvia urheilukentillä avustamaan valmennustehtävissä ja dokumentoimaan tyttäreni urheilu-uraa.

   Valokuvauskurssin merkeissä liikuttiin opiston alueella sekä hieman laajemmin lähiympäristössä. Kurssin aikana osanottajissa oli havaittavissa kohtalaisen suurta innostusta. Merkittävä havainto oli, että kameran laatu tai hinta ei välttämättä määrittänyt lopputulosta. Tärkeämpää oli luovuus, näkemys ja ideat. Toki myös Photoshop ohjelmalla oli oma roolinsa lopputuloksissa.
  Täytyy todeta, että taas tuli sellainen asia, johon voi käyttää huomattavia summia rahaa ja suurimman osan vapaa-ajastaan. Eli erittäin mielenkiintoista hommaahan tämäkin on.  Ohessa muutamia otoksiani.

Auringon lasku Riippilänjärvellä huom. sukellusveneen snorkkeli oikeassa reunassa.

Iltatunnelma kotimaisemista Höytämönjärveltä.

 Koskikuvat on napattu pitkällä valotusajalla jalustalta veden virtauksen havainnollistamiseksi.

 Tässä opiston alueella napattu kuva, jolla on tarkoitus ilmentää marraskuun ankeutta huom. hirttosilmukka.

Varmuuden vuoksi totean, että kaljakori on tyhjä ja se on kuvattu kotipihassani. Evankelisella opistollahan on ehdoton nollatoleranssi juopottelun suhteen.

Hämyinen maisema Pirunvuoren huipulta Ellivuoresta.

Marraskuiset omenat opiston pihamaalta.

Lopuksi kukin valitsi omista otoksistaan kolme parasta, jotka tulostettiin paperille. Otoksista koostettiin näyttely opiston aulan rappukäytävään. Näyttelyyn on yleisöllä vapaa pääsy.


Kurssin päätteeksi säädin objektiivin aukon suureksi ja valotusajan pitkäksi odottamaan joulukuun kaamosretkeä Suomen käsivarteen. Toki ensin pitää käydä vielä maanantaina yrittämässä päiväsuunnistuskokeen läpäisyä.

Eräkokkausta ja suunnistusta

 Tulevan eräoppaan polulla seuraavana haasteena oli eräruoan valmistaminen. Kouluttajina kurssilla olivat jo erätaitokurssilta tuttu Turkka Aaltonen assistenttinaan tunnettu eräkokki Markku Teräs. Markku on myös opiskelijana erälinjalla. Lisäksi oli mukana kurssin oma tv-kokki. Ruokaa laitettiin opiston rannassa neljällä nuotiolla.

   Maanantaina keskityttiin pääasiassa kalaruokien valmistamiseen. Lopputuloksena oli mm. Siniportin ahventa (Blåporten's aborre), paistettua ahventa, loimutettua rautua täytteellä ja ilman, hiiloksessa kypsytettyä kuhaa, jääsilakkaa ym. Kaikki kalat onnistuivat hyvin, mutta yllättäen lopputuloksena oli kuitenkin pienoinen nälkä. Tämä johtui siitä, että ruokiin ei tehty mitään lisukkeita vaan annokset olivat pelkkää kalaa. Harmittelin, ettei mukaan tullut makkarapakettia. Päätin korjata virheen tiistaina.

    Tiistain menu koostui mm. nuotiolla valmistetuista juustoista (yrtti- ja valkosipulijuustot), hirvenlihakeitosta (johon oli piilotettu myös hirven keuhkot), hirven vasan maksaa paistettuna ja loimutettuna, hirven kieltä, jänispataa, nuotioleipää, villisikapihvit ym. Lisäksi savukodassa yön yli kuivatetut villisian kassler-siivut olivat valmistuneet.  Makkarapaketti jäi tällä kertaa avaamatta.

     Tiistai-ilta huipentui yösuunnistuskokeeseen Hornion maastossa, jännitys oli käsin kosketeltavissa. Pimeä syksyinen metsä herätti osallistujissa kunnioitusta, onneksi kuitenkin sää oli tälle syksylle poikkeuksellinen, kuu ja tähdet valaisivat otsalampun lisäksi pimeää yötä.  Elokuussa olin reputtanut päiväsuunnistuksessa ja lähdin tähän kokeeseen nöyränä, mutta päättäväisenä. Pääsin matkaan ensimmäisenä, ensimmäinen rasti pitäisi löytyä ojan mutkasta, ongelmana oli se, että kartalla oli yksi oja, mutta maastosta niitä löytyi monta. Kyllä se rasti sieltä kuitenkin yli puolen tunnin pyörimisen jälkeen löytyi, mutta aikaa kului taas tajuttoman paljon ja pieni paniikki alkoi iskeä. Onneksi kuitenkin loput rastit löytyivät aika helposti ja saavuin maaliin ennen kahden tunnin määräajan umpeutumista. Monenlaisista kommelluksista huolimatta maalissa oli useita muitakin helpottuneita yösuunnistajia, useimmat läpäisivät testin.   Hankalinta itselleni olivat huurtuvat silmälasit, joiden vuoksi upposin pari kertaa munaskuita myöten kuoppiin.

  Kodassa nukutun yön jälkeen keskiviikon kohokohtana olivat edellisenä iltana muhimaan jätetyt hautapaistit. Lihaa oli maan uumenissa muhimassa yön yli kerrankin riittävästi.  Ensin piti kuitenkin valmistaa vähän lisukkeita päivän aterialle.Ohrasuurimot herneillä ja sipulilla sekä paistetut juurekset kyydittivät mukavasti liharuokia ja tarjosivat vatsan täytettä myös muutamalle kasvissyöjälle. Molemmat hautapaistit onnistuivat hyvin, lihat olivat kypsiä ja hyvin maustettuja. Herkullisinta oli halkaistun villisian kyljen sisään upotetut fasaanin  ja hirven fileet. Ei hirvipaistikaan paljon huonommaksi jäänyt. Lihaa oli lopulta niin paljon, että osa jäi koirillemme kotiin viemisiksi (Mari ja Tom kiittävät hirvipaistista).

   Uusi tuttavuus oli koivun pakurikäävästä valmistettu tee. Pakurikääpä on saavuttamassa ns. superfoodin aseman. Pakuri on voimakas antioksidantti, jolla on monenlaisia uskomuksiin perustuvia terveydellisiä vaikutuksia. Pakurin uskotaan mm. edesauttavan syöpäsolujen tuhoamista ihmiskehossa. Näistä uskomuksista johtuen paakurikäävällä alkaa olla myös jonkinlaista taloudellista arvoa, jauhettua pakurikääpää voi myydä n. 75 euron kilohinnalla. Arvioiden mukaan Suomen metsistä löytyy miljoonia kiloja pakuria, josta nykypäivänä ketätään vuosittain myyntiin muutamia satoja kiloja. Tämä pistää miettimään. Pakurin kerääminen ei kuitenkaan kuulu jokamiehen oikeuksiin, tosin tästä on olemassa muitakin näkökantoja.

   Eräruokakurssin tärkeimpiä opetuksia oli se, että hyvän ruoan valmistaminen nuotiolla ei ole ylivoimaista. Mielestäni emme onnistuneet pilaamaan oikeastaan mitään ruokalajia, suurin osa valmistuneistä aterioista oli suorastaan herkullisia. Kouluttajien viesti oli se, että eräyrittäjän ei kannata missään tapauksessa ulkoistaa ruoan valmistusta, koska merkittävät rahavirrat liikkuvat nimenomaan ruokailun ympärillä. Painoin tämän ohjeen mieleeni.

Metsien moninaisuutta ja paikallistuntemusta

   Lähiopinnot jatkuivat marraskuussa metsien merkeissä. Aiheena oli metsien hyödyntäminen talouden, virkistyskäytön ym. näkökulmista. Opettelimme tunnistamaan erilaisia metsätyyppejä, puuston kehitysluokkia, arvioimaan puuston määrää metsässä, ynnä muuta. Aamupäivät kuluivat teorian merkeissä luokkahuoneessa ja iltapäivät lähimetsissä. Tutustuimme myös erilaisiin mittauslaitteisiin ja opettelimme niiden käyttöä.
   Aiheen innoittamana päädyin tutkiskelemaan netissä myynnissä olevia metsäpalstoja. Kovasti tuntui olevan metsämaita tarjolla, varsinkin hieman pohjoisemmasta Suomesta. Noin 4 prosentin laskennallinen tuotto ei tunnu sijoitusmielessä kovinkaan kiinnostavalta. Pörssiosakkeilla on nykypäivänä saatavissa yli 5 prosentin osinkotuotto ja lisäksi mahdollinen arvonnousu päälle. Toisaalta olisihan se mukava omistaa hieman metsääkin, jossa voisi käydä vaikkapa metsästämässä. Hinnat näyttävät alkaen reilusta tonnista per hehtaari. Mietin nyt hankintaa kuitenkin vielä.
     Perjantain aiheena oli paikallistuntemus. Käytännön toteutuksena oli bussiretki ympäri Sastamalaa paikallisoppaan toimiessa bussiemäntänä. Kävimme pyörähtämässä Mauri Kunnaksen kotitalolla, Timo Soinin kesämökillä, paikallisen lentopallotähden appiukon firman ohi ajoimme myös. Näimme useita kirkkoja, Pyhän Marian kirkossa kävimme sisällä, maistuva lounas oli katettu Satakuntalaisen maatalon, ajan patinaa henkivään, pirttiin. Vierailu paikallisessa nahkaverstaassa tarjosi yllättävän ja pysäyttävän taide-elämyksen. Kyseisen perheyrityksen vetäjä kertoi yrityksensä ja sukunsa historian 1700-luvun lopulta tähän päivään kirjoittamansa monologin muodossa. Täytyy sanoa, että kyseessä oli ylivoimaisesti persoonallisin näkemäni yritysesittely. Esitys veti suorastaan hiljaiseksi.
    "Luokkaretkemme" viimeinen kohde oli Vammalan kirjamuseo,vielä paluumatkallakin oppaallamme oli paljon kerrottavaa, josta suurin osa meni minulta jo ohi korvien, informaatiokiintiö oli osaltani jo täyttynyt.

Etäopiskelua

 Metsästysretken jälkeen oli taas edessä parin viikon tauko lähiopetuksessa. Etukäteissuunnitelmissa oli myös käyttää osa opintojen väliajoista matkusteluun. Selvittelin majoitusvaihtoehtoja Kolin kansallispuiston maisemista ja sieltä olisikin löytynyt mökki Pielisen rannalta kohtalaisen edulliseen hintaan. Toisaalta kotimaan jatkuvat sateet alkoivat jo tympimään ja tutkiskelin myös Ryanairin Tampereelta lähteviä lentoja. Mallorcalle olisi tarjolla lento halpaan hintaan, mutta ongelmana oli se, että kyseessä oli sysksyn viimeinen lento ko. kohteeseen eikä suoraa paluulentoa ollut enään tarjolla. Selvisi kuitenkin, että Frankfurt-Hahnin kautta pääsisi edullisesti takaisin. Tuo tosin edellytti yhden yön yöpymistä Saksassa. Vielä kun löysin Palmasta majoituksen aamupalalla kolmen tähden rantahotellissa kohtuulliseen 20 euron vuorokausihintaan, päätin lähteä nauttimaan  loppusyksyn viimeisistä lämpimistä päivistä Välimeren saarelle.

     Olen elämäni aikana vieraillut Mallorcalla useita kertoja. Ensimmäisen kerran kävin siellä syksyllä -78 nuorena miehenä, juuri ennen varusmiespalvelukseni aloittamista. Se taisi olla sitä Keihäs-matkojen kulta-aikaa. Seuraavalla kerralla 80-luvun puolivälissä satuin asumaan samaan hotelliin, jossa suomalaisen seuramatkailun pioneeri Kalevi Keihänen vietti eläkevuosiaan väsyneenä. konkurssin tehneenä yrittäjänä. Huomasin, että Kalevin ei tarvinnut omaa rahaa käyttää missään, piikki oli aina auki joko hotellinpitäjien tai seuramatkalaisten taholta. Uudestaan palasin saarelle nykyisen vaimoni kanssa 80-luvun lopulla, asuimme silloin myöhemmin tulipalossa tuhoutuneessa El Paso hotellissa. Hotellin alakerrassa oli tuolloin tanssiravintola, jossa paikalliset kengänkiilloittajat kävivät pyörittämässä suomalaisneitoja ja -rouvia. Terrenon turistialue eli silloin kulta-aikaansa.  Viimeksi kävin saarella viime keväänä kun huomasin, että Ryanair aloitti lennot suoraan kohteeseen Tampereelta ja edestakaisen matkan hintakin jäi kohtuullisesti alle sadan euron.

  Mallorca on ollut oikeastaan se kohde, josta suomalaisen etelänmatkailu lähti käyntiin ja usein sitä onkin pidetty myös malliesimerkkinä massaturismin huonoista puolista. Jossakin vaiheessa matkustelu Suomesta Mallorcalle loppuikin lähes kokonaan. Monet tuomitsivat paikan ankeaksi turistirysäksi käymättä koskaan edes Terrenon turistialueen ja Pian ja Pepen baarin ulkopuolella. Kaytännössä kuitenkin Mallorca on monipuolinen matkailukohde, Palmassa on viehättävä goottilaistyylinen vanhakaupunki, jossa näkyy edelleen myös saaren islamilainen historia, hotellien taso on myös parantunut. Sisämaasta löytyy useita viehättäviä pikkukaupunkeja, pohjoisessa on jylhän komeat Cape Formentorin maisemat, tarvittaessa voi vietää aikaa myös täysin omassa rauhassa pienellä uimarannalla. Pyöräilyyn ja kaikenlaiseen muuhunkin liikuntaan on loistavat mahdollisuudet, Palman joukkue pelaa Espanjan pääsarjassa, joten esim. FC Barcelonan tai Real  Madridin tähdet on helposti nähtävissä Son Moix stadionilla. Lisäksi hintataso on kohtalaisen edullinen, sesongin ulkopuolella voi saada esim. auton viikoksi vuokralle 70 eurolla. Jos lähtee matkalle isommalla joukolla kannattaa harkita vaikkapa huvilan vuokraamista meren rannalta.

    Pakkasin siis uikkarit, kiikarit ja lintukirjan laukkuun ja lähdin torstai-iltana Pirkkalasta Mallorcalle.
Ryanairin koneessa oli vain noin 20 matkustajaa ja ystävällinen lentoemäntä pyysikin minua siirtymään varauloskäytävän kohdalle huomattuaan minun kervistelevän polvet suussa siellä normijakkaralla. Koneen lähtö myöhästyi noin tunnilla ja saapuminen Palmaan meni uuden vuorokauden puolelle. Viimeinen lähiliikenteen bussi lähti kuitenkin kentältä puoli tuntia jälkeen puolen yön ja saavuin hotellin vielä ennen yhtä. Hotelli vaikutti siistiltä ja asialliselta, parvekkeelta näkyi luvatusti Välimeri.

    Viiden päivän loma sujui rauhallisesti ja odotusten mukaisesti. Turistisesonki veteli viimeisiään, osa hotelleista oli viimeistä viikkoa auki. Säät olivat kohtalaiset, puolipilvistä, välillä jopa muutama sadepisara, enimmäkseen kuitenkin shortsikelejä. Paikalliset kulkivat kuitenkin välillä jo toppatakeissa. Hotellini sijaitsi Palman lahden itärannalla, joka on ns. saksalaista aluetta, länsiranta on englantilaisten kansoittamaa. Kahdesta pahasta valitsen kuitenkin mieluummin tuon saksalaisen puolen. Jostakin syystä englantilaisten illanviettojen seuraaminen tuntuu erityisen rasittavalta. Hotellista Palman keskustaan oli noin 10 kilometriä, matka taittui mukavasti polkupyörällä merenrantaa pitkin kulkevaa pyörätietä. Pari iltaa sujui jättimäisessä Bierkönig oluthallissa. Iltaelämä näytti painottuvan tuohon kortteliin. Oluthallin jättiscreeneiltä sai seurata formuloita tai jalkapallo-otteluita, jatkuva happy-hour tarjosi kaksi oluttuoppia 2,40 euron kohtuulliseen hintaan ja nälän yllättäessä kadun toisella puolella olevasta Wurstkönigistä sai currywurstia parilla eurolla.

    Sunnuntai-iltana huomasin Bierkönigin screenilta harmikseni, että Real Madrid olisi ollut juuri ko. iltana pelaamassa Palmassa ja stadionillakin näytti olevan runsaasti vapaita paikkoja. Olisi pitänyt tarkistaa otteluohjelma etukäteen ja menna paikalle. Ottelu ei kuitenkaan suurta jännitystä tarjonnut, vieraat veivät pisteet saarelta tuloksella 0-5. Madeiran saarelta lähtöisin oleva jalkapallokeikari Cristiano Ronaldo teki ohimennen pari maalia ja hukkasi puolen tusinaa tekopaikkaa ja tarjosi toiset puoli tusinaa tekopaikkaa pelikavereilleen. Aikaisemmin syksyllä CR oli ilmoittanut olevansa surullinen Real Madridissa, koska seura ei tunnu arvostavan omasta mielestään maailman parhaan jalkapalloilijan taitoja riittävästi. CR:n mielestä riittävää arvostusta osoittaisi 100 000 euron viikkopalkan nostaminen tuplaksi. En tiedä onko palkankorotus jo tullut, mutta ainakaan tuo surullisuus ei näkynyt kentällä. Viikolla huhuttiin jopa CR:n siirtymisestä PSG:hen minimaalisella 100 miljoonan euron siirtosummalla. Olisi jännittävää nähdä kuinka CR:n suuri ego mahtuisi samaan pukukoppiin toisen kukkopojan Zlatan Ibrahimovicin kanssa. Ehkä tuo oli kuitenkin vain huhu.

   Illan päätteeksi kotimatkalla annoin vielä sisäänheittäjän puhua itseni sisään yökerhoon. Kellarissa oli kaksi erillistä salia toinen oli paikallisen väen ja toinen oli saksalaisten kansoittama. Hämyisellä paikallisella puolella keinahtelivat lantiot ja silkkimekot pehmeiden lattarirytmien tahdissa, saksalaisella puolella diskomusiikki jumputti marssipoljennolla ja lattialla iskettiin tahtia kädet nyrkissä kohti kattoa. Espanjalaisella puolella näkyi vain muutamia saksalaisia ja päinvastoin. Itsekin viihdyin lopulta paremmin germaanipuolella, osittain siksi, että kulmahousut ja nahkapohjakengät olivat unohtuneet kotiin. Hyvä etteivät kulttuurierot ole vielä kokonaan kadonneet Euroopasta. Yökerhossa nautitut juomat maksettiin vasta lähtiessä portimolle. Mitähän olisi tapahtunut, jos tuossa vaiheessa ei olisi  taskusta löytynyt enää latiakaan?

     Kotimatkalla oli vielä pakollinen yöpminen Hahnin lentokentän lähistöllä olevassa hotellissa, aika kului lähinnä kotimatkaa odotellessa. Kone saapui Pirkkalaan mukavasti puoli tuntia edellä aikataulusta.