Kolmannen viikon ohjelmassa oli SPR:n EA1-kurssi. Olen vastaavan kurssin käynyt aikaisemminkin, muistaakseni viimeksi noin 6 vuotta sitten. Kurssi pitää kuitenkin käydä uudestaan viiden vuoden välein ja siinä välissäkin pitää käydä kertauskurssi, jotta ensiapukortti pysyy voimassa. Aika hyvin nuo asiat olivat vielä muistissa, mutta painallusten ja puhallusten tahti oli nyt 30/2. Siis 30 painallusta ja sitten kaksi puhallusta jne. Toki kertaus näissäkin asioissa on paikallaan. Kurssin lopuksi pidimme Saskyn lähihoitajaopiskelijoille ensiapuharjoituksen. Harjoitus koostui kahdeksasta rastista, joissa oli kussakin erilaisia ensiaputehtäviä. Sain näytellä harjoituksessa tajutonta. Ei se aivan helppoa ollut, kun riuskat naiset vääntelivät minua vatsaltani kylkiasentoon. Poikasena hankkimastani painikokemuksesta oli tässä kohtaa hyötyä.
Keskiviikkona harjoiteltiin vielä jauhesammuttimen ja palopeitteen käyttöä, sitten alkoikin puolentoista viikon tauko lähiopetuksessa. Tällä tauolla on hyvää aikaa valmistautua Muotkan retkeen, aloitella kasvion keräilyä ja valmistautua syyskuun kalastuskurssiin. Onneksi kasvion voi tehdä myös digikuvaamalla.
Torstaina kaivoin pölyiset kalavehkeeni esille autotallin perältä, lisäksi pakkasin reppuun hyvät pyttipannun ainekset ja hieman punaviiniä. Olemme asuneet yli 15 vuotta Höytämönjärven rantamillla, koskaan en ole kuitenkaan yrittänyt tosissani kalastella järvellä, jos ei lasketa mukaan pienimuotoista mato-ongintaa ja pilkkimistä lasteni kanssa kun he olivat pieniä. Kyllä Höytämönjärvessäkin kuulemma kalaa on. Raahasin kanootin järvenrantaan ja meloin Kirskaanniemen laavulle virvelöimään. No, kalaa ei tullut, mutta mukavaa oli silti. Reissun kruunasi nuotiotulilla valmistettu, sinihomejuustolla ja naudan ulkofileellä viritetty pyttipannu, jonka kyytipoikana toimi mainiosti argentiinalainen punaviini. Täytyy sanoa, että kyllä opiskelu aina työolot voittaa.
torstai 30. elokuuta 2012
Retkeilyviikko
Toisen opiskeluviikon teemana oli retkeily. Tarkoituksena oli valmistautua syyskuun kymmenes päivä alkavaan ruskaretkeen Muotkatunturin alueella. Viikon aikana käytiin läpi millainen varustus tarvitaan seitsemän yön retkelle Lapin korpimaastossa. Majoitus Muotkalla on teltoissa ja siksi tutustuimme erilaisiin telttoihin ja niiden pystytykseen. Harjoittelimme myös erilaisten keitinten käyttöä. Aikomukseni on yöpyä Muotkalla omassa Haltin kahden hengen vaelluskupoliteltassa.
Keskiviikkona kävimme läpi suunnistuksen teoriaa ja harjoittelimme käytännössä rastien etsimistä suunnan mukaan kulkemalla opiston maastossa. Kävimme läpi myös Muotkan retken reitin ja suunnitellut yöpymispaikat. Meitä on lähdössä Lappiin noin 30 hengen joukkio, joten jakaudumme kahteen ryhmään. Mukana on siis myös jo aikaisemmin opintonsa aloittaneita. Jokaiselle retkipäivälle määrättiin "taisteluparit", jotka vastaavat vuorollaan yhtenä päivänä retken ohjaamisesta ja suunnistamisesta, Muotkalla kuljetaan kartan ja kompassin mukaan, koska mitään varsinaisia reitteja tai polkuja siellä ei ole.
Torstaina oli mahdollisuus suorittaa suunnistuksen näyttötutkinto. Päiväsuunnistuksessa oli tarkoituksena kulkea kuuden rastin rata läpi kahdessa tunnissa. Etukäteen tehtävä tuntui kohtalaisen helpolta. Juokseminen oli tapaturmavaaran vuoksi kielletty. Yöllä oli sitten mahdollisuus antaa vastaava näyttö pimeäsuunnistuksessa, yön radalla oli vain viisi rastia ja aikaa samat kaksi tuntia. Olin päättänyt, että osallistun yösuunnistukseen vain jos läpäisen päiväkokeen.
Rastien löytäminen peruskartan avulla osoittautui yllätävän vaikeaksi. 30 vuoden takaisesta suunnistuskokemuksesta ei ollut paljonkaan hyötyä. Peruskartassa (mittakaava 1:20000) oli ikävän vähän yksityiskohtia. Suunnan mukaan kulkeminen hämäläisessä tiheässä ja kallioisessa talousmetsässä oli käytännössä mahdotonta. Aluella ei kulkenut juurikaan polkuja tai teitä, tai jos kulki niitä ei löytynyt kartasta.
Ensimmäisen rastin löytymiseen meni melkein 40 minuuttia ja siinä vaiheessa alkoi jo tullla kiire läpäistä rata aikataulussa.
Tovin olin jopa eksyksissä, löysin metsästä lammen ja ladon, joita ei löytynyt kartasta. Ladolta luulin löytäväni ainakin tien, jotta voisin paikallistaa itseni. Ladon seinää vasten nojasivat ikivanhat rattaat, mutta tietä ei ollut. Yllättäen olin kuitenkin yht'äkkiä kolmosrastilla, nelonen ja vitonen löytyivät helposti, mutta aika alkoi käydä vähiin. Kahden tunnin aikaraja täyttyi kun saavuin kuutosrastin ympäristöön. Etsin sitä hetken, mutta päivällisaika alkoi jo painaa päälle. Oli pakko nöyrtyä ja kavellä takaisin lähtöpaikalle. Kuulin, että vain yksi meistä oli läpäissyt B-radan hyväksytysti. A-radan läpäisijöitä oli useampia. Päätin jättää yösuunnistuksen väliin ja keskittyä harjoitteluun.
Aamulla kuulin, että useimmat osallistujista olivat läpäisseet yösuunnistuksen. Rastit olivat löytyneet otsalampun avulla kohtalaisen helposti ja radalla pystyi käyttämään avuksi kartalle merkattuja teitä.
Retkeilyviikko päättyi kahden vuorokauden mittaiseen vaellukseen, joka tehtiin Pukalan virkistysmetsässä Orivedellä. Olimme liikeellä 23 hengen ryhmällä, päivämatkat olivat maltillisesti alle 10 kilometriä. Tarkoituksena oli testata varusteita ja varmistaa, että kaikilla on valmiudet lähteä Muotkalle vaeltamaan viikoksi. Pari päivää sujui mukavan leppoisasti hauskassa seurassa. Molempinä öinä räpsi hieman vettä, mutta muuten sääkin suosi retkeämme. Lauantai-illan ohjelmana oli suunnistusharjoitus. Tällä kertaa rastit löytyivät kohtuullisessa ajassa, mutta kovin tyytyväinen en vieläkään ollut suoritukseeni. Muutama rasti löytyi pikemminkin tuurilla kuin taidolla.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä majoituimme pieneen Pukalajärven saareen, jonne pääsi siltaa pitkin. Saaressa oli pulaa hyvistä telttapaikoista ja yöunet jäivät aika huonoiksi, kun jouduin nukkumaan puunjuuren päällä.
Retki päättyi sunnuntaina puoliltapäivin. Seuraavan viikon ohjelmassa on ensiapukurssi ja sitten alkaa puolentoista viikon tauko ennen Muotkan reissua.
Keskiviikkona kävimme läpi suunnistuksen teoriaa ja harjoittelimme käytännössä rastien etsimistä suunnan mukaan kulkemalla opiston maastossa. Kävimme läpi myös Muotkan retken reitin ja suunnitellut yöpymispaikat. Meitä on lähdössä Lappiin noin 30 hengen joukkio, joten jakaudumme kahteen ryhmään. Mukana on siis myös jo aikaisemmin opintonsa aloittaneita. Jokaiselle retkipäivälle määrättiin "taisteluparit", jotka vastaavat vuorollaan yhtenä päivänä retken ohjaamisesta ja suunnistamisesta, Muotkalla kuljetaan kartan ja kompassin mukaan, koska mitään varsinaisia reitteja tai polkuja siellä ei ole.
Torstaina oli mahdollisuus suorittaa suunnistuksen näyttötutkinto. Päiväsuunnistuksessa oli tarkoituksena kulkea kuuden rastin rata läpi kahdessa tunnissa. Etukäteen tehtävä tuntui kohtalaisen helpolta. Juokseminen oli tapaturmavaaran vuoksi kielletty. Yöllä oli sitten mahdollisuus antaa vastaava näyttö pimeäsuunnistuksessa, yön radalla oli vain viisi rastia ja aikaa samat kaksi tuntia. Olin päättänyt, että osallistun yösuunnistukseen vain jos läpäisen päiväkokeen.
Rastien löytäminen peruskartan avulla osoittautui yllätävän vaikeaksi. 30 vuoden takaisesta suunnistuskokemuksesta ei ollut paljonkaan hyötyä. Peruskartassa (mittakaava 1:20000) oli ikävän vähän yksityiskohtia. Suunnan mukaan kulkeminen hämäläisessä tiheässä ja kallioisessa talousmetsässä oli käytännössä mahdotonta. Aluella ei kulkenut juurikaan polkuja tai teitä, tai jos kulki niitä ei löytynyt kartasta.
Ensimmäisen rastin löytymiseen meni melkein 40 minuuttia ja siinä vaiheessa alkoi jo tullla kiire läpäistä rata aikataulussa.
Tovin olin jopa eksyksissä, löysin metsästä lammen ja ladon, joita ei löytynyt kartasta. Ladolta luulin löytäväni ainakin tien, jotta voisin paikallistaa itseni. Ladon seinää vasten nojasivat ikivanhat rattaat, mutta tietä ei ollut. Yllättäen olin kuitenkin yht'äkkiä kolmosrastilla, nelonen ja vitonen löytyivät helposti, mutta aika alkoi käydä vähiin. Kahden tunnin aikaraja täyttyi kun saavuin kuutosrastin ympäristöön. Etsin sitä hetken, mutta päivällisaika alkoi jo painaa päälle. Oli pakko nöyrtyä ja kavellä takaisin lähtöpaikalle. Kuulin, että vain yksi meistä oli läpäissyt B-radan hyväksytysti. A-radan läpäisijöitä oli useampia. Päätin jättää yösuunnistuksen väliin ja keskittyä harjoitteluun.
Aamulla kuulin, että useimmat osallistujista olivat läpäisseet yösuunnistuksen. Rastit olivat löytyneet otsalampun avulla kohtalaisen helposti ja radalla pystyi käyttämään avuksi kartalle merkattuja teitä.
Retkeilyviikko päättyi kahden vuorokauden mittaiseen vaellukseen, joka tehtiin Pukalan virkistysmetsässä Orivedellä. Olimme liikeellä 23 hengen ryhmällä, päivämatkat olivat maltillisesti alle 10 kilometriä. Tarkoituksena oli testata varusteita ja varmistaa, että kaikilla on valmiudet lähteä Muotkalle vaeltamaan viikoksi. Pari päivää sujui mukavan leppoisasti hauskassa seurassa. Molempinä öinä räpsi hieman vettä, mutta muuten sääkin suosi retkeämme. Lauantai-illan ohjelmana oli suunnistusharjoitus. Tällä kertaa rastit löytyivät kohtuullisessa ajassa, mutta kovin tyytyväinen en vieläkään ollut suoritukseeni. Muutama rasti löytyi pikemminkin tuurilla kuin taidolla.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä majoituimme pieneen Pukalajärven saareen, jonne pääsi siltaa pitkin. Saaressa oli pulaa hyvistä telttapaikoista ja yöunet jäivät aika huonoiksi, kun jouduin nukkumaan puunjuuren päällä.
Retki päättyi sunnuntaina puoliltapäivin. Seuraavan viikon ohjelmassa on ensiapukurssi ja sitten alkaa puolentoista viikon tauko ennen Muotkan reissua.
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Viikonloppuvapaalla
Kovan opiskeluviikon jälkeen onneksi viikonloppu tarjosi hyviä mahdollisuuksia rentoutumiseen. Lauantaina Aamulehden jutun innostamana lähdin paremman puoliskoni seuraksi kiertämään Pyhäjärveä polkupyörällä. Tämä lyhennetty versio kulki Rajasalmen sillan yli, joten matkaksi tuli kotiovelta mitattuna arviolta noin 50 kilometriä. Kaunis kesäinen iltapäivä tarjosi loistavat puitteet retkelle. Moni muukin oli ilmeisesti lukenut Aamulehden tänään, sillä reitillä oli hetkittäin jopa vilskettä. Hyvä, että kansa kuntoilee.
Sunnuntaina oli vuorossa Keskiaikamarkkinat Hämeenlinnan Linnanpuistossa. Tapahtumaa on järjestetty talkoovoimin yhtäjaksoisesti vuodesta 1997 alkaen ja järjestäjänä toimii Hämeen linnan keskiaikayhdistys. Tapahtuma oli mielenkiintoinen ja yllättävän monipuolinen. Kymmenen euron pääsylippua vastaan näimme mm. turnajaiset, erilaisia kamppailuja, tanssi- ja musiikkiesityksiä ja jopa vapaapainia. Lisäksi tarjolla on monenlaista syötävää ja erilaisia käsitöitä ym. tavaraa. Samalla rahalla pääsee myös Hämeen linnaan, vankilamuseoon, Hämeenlinnan historialliseen museoon ja tykistömuseoon. Suosittelen kaikille vierailua ensi kesän tapahtumassa. Pieni epäilys tosin jäi kaihertamaan: harrastettiinko keskiajalla todellakin amerikkalaistyylistä vapaapainia?
Tykistömuseo on toiminut Linnankasarmeilla vuodesta 1997 alkaen. Tykistömuseossakin olisi riittänyt katsottavaa useaksi tunniksi, mutta nyt se piti hölkätä nopeasti läpi ennen sulkemisaikaa. Jokatapauksessa tällä kertaa sai kympin sijoitukselle kunnolla vastinetta.
perjantai 17. elokuuta 2012
Ensimmäinen viikko
Ensimmäinen opiskeluviikko alkoi hyvin. Kävin maanantai aamuna näyttämässä autoani katsastusmiehelle. Edellisessä huollossa huoltomies oli löytänyt 1500 euron edestä vikoja, jotka pitäisi korjata ennen seuraavaa katsastusta. Katsastusmies ei löytänyt näistä vioista yhtäkään, vaan kehui Fordin hyvää kuntoa ja antoi leiman. En tiedä kuka oli oikeassa, mutta säästyneelle 1500 eurolle on varmasti käyttöä uusköyhälle opiskelijalle.
Seuraavaksi oli ohjelmassa siirtyminen opiskelupaikkakunnalle eli Karkkuun. Kaunis kesäinen auringonpaiste saatteli matkaani. Tällaisena päivänä Karkun kyllä näytti idylliseltä. Hain opiston infosta avaimen huoneeseeni. Hieman kavahdin aulassa pyörivien pappien suurta määrää ja salista kuuluvaa virren veisuuta. Huoneeni löytyi pienen etsiskelyn jälkeen rintamamiestyyppisen puutalon kellarista. Sain yhden hengen huoneen, jonka vieressä oli sauna. Huone oli kohtalaisen siisti, mutta jonkinlaista kosteusongelmaa olin havaitsevinani.
Päivä jatkui lounaan merkeissä. Opiston aulassa näin ensimmäiset opiskelutoverini. Siirryimme siitä sujuvasti ruokasaliin. Päätimme ruokailla terassilla, koska sää oli siihen niin otollinen. Ensimmäinen mielikuva tarjotusta lounaasta oli todella hyvä. Pelkäsin, että tarjolla olisi 70 sentin budjetilla kyhättyä kouluruokaa. Ruoka oli todella loistavaa, opiston omassa keittiössä valmistettua kotiruokaa. Ainakaan nälkä täällä ei tule.
Iltapäivällä siirryimme luokkaan, joka sijaitsee vajaan kilometrin päässä päärakennuksesta. Vuorossa oli luonnollisesti esittelyt. Ryhmämme vaikutti mukavan heterogeeniselta. Ryhmän ikäjakauma oli arviolta haarukassa 21-52, maantieteellinen jakauma pääkaupunkiseudulta Kittilään, vahvimmin oli edustettuna pääkaupunkiseutu ja Pirkanmaa. Joukosta löytyi mm. hammaslääkäri, diplomi-insinööri, rakennusalan yrittäjä, erityisopettaja, juuri varusmiespalvelunsa rajajääkärinä päättänyt nuorukainen jne. Olipa joukossa yksi luonnonhengistä, samanismista ja eläinten oikeuksista ja kansalaisaktivismista kiinnostunut nuori nainenkin. Mielenkiintoista oli, että hän kertoi keräävänsä näin kesäaikaan ravintonsa kokonaan luonnosta.
Opetuksesta päävastuun kantavat tällä kertaa Hanna-Leena ja Marjo. Parinkymmenen vuoden ajan erälinjan koulutuksesta pääosin vastannut Jarmo on juuri aloittamassa opintovaan, mutta kävi kuitenkin esittäytymässä. Jarmo oli minut toukokuussa haastatellut ja hyväksynyt koulutukseen. Toivotin Jarmolle antoisaa opiskeluvapaata.
Loppupäivä kului erilaisten käytäntöjen ja opiskelijan oppaan läpikäynnissä. Herkullisen päivällisen jälkeen käytiin keittämässä nokipannukahvit rannan laavulla ja jatkamassa tutustumista toisiimme. Päätin kuitenkin ajella yöksi kotiin. En ollut vielä valmis asuntolaelämään. Viime kerrasta oli kuitenkin jo melkein 30 vuotta.
Seuraavina päivinä harjoittelimme mm. nuotion tekoa, tutustuimme lähiympäristöön mm. Pyhän Olavin kirkkoon, kävimme läpi opinto-ohjelmaa sekä uudistunutta tutkintosisältöä. Iltaisin lämmitettiin rantasaunaa ja pelailtiin mm. koripalloa. Mielenkiintoista oli tavata viime vuoden opiskelija, jolla oli jo oma toimiva luontoalan yritys. Toinen yrittäjä kävi myös kertomassa meille toiminnastaan ja lisäksi kävimme Jämijärvellä paikallisen elämysmatkailuyrittäjän luona vierailulla. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka monella tavalla tulevaa koulutusta voi hyödyntää. Elämysohjelmarepertuaarista löytyi mm. erämaan pelkokerroin, samantapaisen tv-ohjelman inspiroimana, pokeri-ilta eräkämpällä ja savottapäivä esim. tykypäivän ohjelmaksi jne. Vain mielikuvitus tuntuu olevan rajana.
Viikko päättyi retkeen ja yöpymiseen Mouhijärven Salotalolle. Salotalon isäntä Peter on suomalaistunut sveitsiläinen, joka valmistaa myös korkealaatuisia sveitsiläisiä juustoja. Saimme kuulla myös mukavan esitelmän 200 vuotta vanhan torpan historiasta. Kohteeseen kuljettiin suunnistamalla noin 7 kilometrin reitti kartan ja kompassin avulla omatoimisesti. Matkalta keräsimme muutaman litran kanttarelleja, joista valmistettiin loimulohen kanssa illaksi kodassa mainio päivällinen. Ryhmästä löytyy myös korkealaatuista osaamista ruoanlaitossa, kuten joku tarkkasilmäinen voi alla olevasta kuvasta havaita. Jälkiruoaksi paistettiin tietysti lättyjä nuotiolla. Yöpymispaikkana oli tuttu, armeijan puolijoukkueteltta, jonka pystyttäminen toi "mukavia" muistoja mieleen. Helposti se pystytys edelleenkin kävi ja tarjosi mukavat yöunet.
Ensi viikolla vietetään retkeilyviikkoa, jolloin opiskellaan eräretkeilyn perusteita. Viikko päättyy perjantaina alkavaan parin yön harjoitusvaellukseen Pukalan retkeilyalueella Orivedellä. Tavoitteena on valmistautua ja suunnitella syyskuun ruskavaellusta Muotkatunturille. Torstain ja perjantain välisenä yönä on lisäksi mahdollisuus suorittaa ensimmäinen tutkintoon kuuluva näyttö eli yösuunnistus. Täytyy käydä kokeilemassa, jospa vaikka rastit löytyisivät ja koe sattuisi menemään läpi.
perjantai 10. elokuuta 2012
Kohta se alkaa ...
Morjensta,
Tänään aloitin opintovapaan, maanantaina aloitan eräoppaan opinnot Karkun evankelisessa opistossa. Kiitokset Kataisen hallitukselle ja työnantajalleni, että tämä oli mahdollista.
Takana on melkein 30 vuoden yhtäjaksoinen työura IT-alalla tai oikeastaan ensimmäiset 15-vuotta olin ATK-alalla..
Mieliala on odottava ja luottavainen. Tuntuu hienolta, että vihdoinkin voin viettää erilaisen vuoden. IT-ala on muuttunut paljon 30 vuoden aikana, mutta muutos oli kuitenkin niin hidas, että sitä on vaikea havaita arkipäivässä. Kerrankin on mukava nähdä läheltä kuinka kesä muuttuu syksyksi, syksy talveksi, talvi kevääksi, josta sitten tulee kesä. Ja kaikki tuo tapahtuu yhden vuoden aikana. Uskomatonta.
Tuo "evankelinen" tuon oppilaitoksen nimessä hieman huolestuttaa. Omat arvoni ovat kyllä kohtalaisen kristilliset, mutta vain usko puuttuu. Toivottavasti uskoa ei tuolla tuputeta. Toisaalta, voisi olla mukavaa tulla uskovaiseksi. En kuitenkaan usko, että niin käy. Olen kuitenkin avoin tällekin asialle.
Ensi viikon ohjelmassa näytti olevan esittelyt, majoittuminen, nuotion tekoa, yritysvierailu, saunomista ja Karkun kylään tutustumista. Tuntuu, että tuosta kyllä selviän. Toivon, että jossakin vaiheessä päästään myös polttamaan makkaraa nuotiolla. Ikuisena optimistina otan teleskooppimakkaratikkuni mukaan.
Mitähän pukisin päälle? Onkohan maastopuku liioittelua, eipä sitä kyllä ole vielä tullut hankittuakaan. Laitan reisitaskuhousut ja ruutupaidan. Parta saa kasvaa koko viikonlopun. Pikkuhiljaa pitää muuntautua uskottavaksi eräjormaksi. Voikohan se onnistua tällaiselta huoneihmiseltä, joka on tottunut yöpymään min. neljän tähden hotelleissa? No, on sitä joskus tullut oltua kolmenkin tähden hotellissa.
Nyt pitää kuitenkin siirtää huomio olympialaisiin, ennen kuin ne taas loppuvat neljäksi vuodeksi. Mikään ei ole niin tärkeää kuin urheilu, paitsi yleisurheilu. Juuri nyt USA:n naiset rikkoivat DDR:n 26 vuotta vanhan 4X100m ME:n,olipa kaunista katsottavaa.
Tänään aloitin opintovapaan, maanantaina aloitan eräoppaan opinnot Karkun evankelisessa opistossa. Kiitokset Kataisen hallitukselle ja työnantajalleni, että tämä oli mahdollista.
Takana on melkein 30 vuoden yhtäjaksoinen työura IT-alalla tai oikeastaan ensimmäiset 15-vuotta olin ATK-alalla..
Mieliala on odottava ja luottavainen. Tuntuu hienolta, että vihdoinkin voin viettää erilaisen vuoden. IT-ala on muuttunut paljon 30 vuoden aikana, mutta muutos oli kuitenkin niin hidas, että sitä on vaikea havaita arkipäivässä. Kerrankin on mukava nähdä läheltä kuinka kesä muuttuu syksyksi, syksy talveksi, talvi kevääksi, josta sitten tulee kesä. Ja kaikki tuo tapahtuu yhden vuoden aikana. Uskomatonta.
Tuo "evankelinen" tuon oppilaitoksen nimessä hieman huolestuttaa. Omat arvoni ovat kyllä kohtalaisen kristilliset, mutta vain usko puuttuu. Toivottavasti uskoa ei tuolla tuputeta. Toisaalta, voisi olla mukavaa tulla uskovaiseksi. En kuitenkaan usko, että niin käy. Olen kuitenkin avoin tällekin asialle.
Ensi viikon ohjelmassa näytti olevan esittelyt, majoittuminen, nuotion tekoa, yritysvierailu, saunomista ja Karkun kylään tutustumista. Tuntuu, että tuosta kyllä selviän. Toivon, että jossakin vaiheessä päästään myös polttamaan makkaraa nuotiolla. Ikuisena optimistina otan teleskooppimakkaratikkuni mukaan.
Mitähän pukisin päälle? Onkohan maastopuku liioittelua, eipä sitä kyllä ole vielä tullut hankittuakaan. Laitan reisitaskuhousut ja ruutupaidan. Parta saa kasvaa koko viikonlopun. Pikkuhiljaa pitää muuntautua uskottavaksi eräjormaksi. Voikohan se onnistua tällaiselta huoneihmiseltä, joka on tottunut yöpymään min. neljän tähden hotelleissa? No, on sitä joskus tullut oltua kolmenkin tähden hotellissa.
Nyt pitää kuitenkin siirtää huomio olympialaisiin, ennen kuin ne taas loppuvat neljäksi vuodeksi. Mikään ei ole niin tärkeää kuin urheilu, paitsi yleisurheilu. Juuri nyt USA:n naiset rikkoivat DDR:n 26 vuotta vanhan 4X100m ME:n,olipa kaunista katsottavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)