Yhteenveto

  Oli hyvä, että päätin jääda opintovapaalle.  Hienoa, että suomalainen yhteiskunta antaa tällaisen mahdollisuuden. Itselläni oli takana melkein 30 vuoden yhtäjaksoinen työura. Vuosien varrella näkökulma oli kaventunut ja välillä työelämä on tuntunut  lähes vankilalta ja oma elämäntapa ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta. Ymmärsin, että elämän voi viettää muullakin tavalla. Jäädessäni vapaalle huolestutti voinko vielä palata entiseen. Ajattelin, että vuoden aikana asiat muuttuvat niin paljon ettei paluu enää onnistu. Paluu oli kuitenkin yllättävän helppo.  On lohdullista ymmärtää, että elämässä on aina vaihtoehtoja. Rohkaisen muitakin käyttämään tämän mahdollisuuden.

    Parasta kuluneessa vuodessa olivat kuitenkin ihmiset. Sain tutustua aivan ainutlaatuiseen ja unohtumattomaan porukkaan, kiitokset kaikille. Meitä yhdisti ainakin kiinnostus luontoon ja ulkoilmaelämään.  Onnea ja menestystä kaikille, toivottavasti tavataan vielä.

   Opinnot jäivät vielä kesken. Toivottavasti tulee vielä tilaisuus tehdä kesken jääneet asiat valmiiksi. No, itsestänihän se vaan on kiinni. Ja toinen vuosi opintovapaata jäi vielä käyttämättä.

  

Takaisin työelämään

Opintovapaan viimeinen viikonloppu kului Kalevan Kisoissa Vaasassa. Tyttärellä oli tällä kertaa jäänyt kisarajan saavuttaminen aikalailla viime hetkille ja siksi Vaasan hotelleista ei löytynyt enää tilaa. Siksi päätimme yöpyä tällä kertaa teltassa Vaasan leirintäalueella. Kalevan Kisojen tulostaso ei häikäissyt, mutta onneksi taivaalta paistoi aurinko koko viikonlopun ja leirintäaluellakin illanvietto hiljeni jo hyvissä ajoin. Illalla osuimme olympiakomitean puheenjohtajan kanssa samaan paikkaan ruokailemaan.

    Viimeiset lomapäivät kuluivat uuden harrastukseni, maantiepyöräilyn, parissa. En ole pitänyt kirjaa, mutta arvelen kesän aikana pyöräilleeni noin 2500 km. Tiedän, että tosi harrastajille tuo ei ole mikään määrä, mutta itse olen parhaassa kunnossa ainakin  20 vuoteen, vaikka kroppa välillä meinaakin pistää vastaan.


    Kuten aikaisemmin jo kerroin kuluneen vuoden aikana työpaikkani oli  muuttanut uuteen paikkaan, yrityksen nimi (ja omistaja) oli muuttunut ja esimieskin oli vaihtunut. Vuoden aikana olin saanut myös yli 40 000 uutta kolleegaa maailman eri puolilta. Keskiviikkoaamuna lähtiessäni kohti työpaikkaa jännitti hieman löydänkö oikeaan paikkaan ja päästääkö vartija minut työpaikalle. Varmuuden vuoksi otin vanhan henkilökorttini mukaan.
  
    Löysin kuitenkin oikean toimistokolossin aulaan ja vartija uskoi, että olen oikeasti tulossa työskentelemään. Varmuuden vuoksi olin myös ajanut parran ja pukeutunut oikein kauluspaitaan.  Aulasta soitin kollegalleni Jarnolle, joka lupasi tulla hakemaan minut kerroksiin. Onneksi Jarno oli paikalla. Jarnon kanssa vaihdettiin kuulumiset ja juotiin kahvit. Liitin läppärini firman verkkon ja pienten hankaluuksien jälkeen sain menneen vuoden sähköpostit ladattua koneelle. No siitä se sitten taas lähti. Ensimmäinen verkkopalaveri oli jo buukatuu kuluvalle aamulle, onneksi myöhästyin siitä.

   Uusissa toimitiloissa oli siirrytty ns. smart-office konseptiin.Ko. hölynpöly tarkoittaa sitä, että kenelläkään ei ole enää kiinteitä työpaikkoja vaan aamulla jokainen istuu sattumanvaraiselle vapaalle paikalle. Kotiinlähtiessään jokainen siis siivoaa kaikki henkilökohtaiset tavarat pois, jotta aamulla paikka on taas kaikkien käytettävissä. Kokemus on käytännössä samanlainen kuin kävisi työskentelemässä kirjastossa tai rautatieaseman odotushuoneessa. Amerikassa on päätetty, että tällainen työskentelytapa on hyvä ja siksi se on otetu käyttöön myös täällä meillä. Suurin osa kollegoista onkin siirtynyt ns. etätöihin ja itsekin koen sen varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Harmi vain, että kaikenlainen kommunikointi ja ajatusten vaihto työtovereiden välillä jää nyt lähes kokonaan puuttumaan. Sosiaaliset kontaktit pitää hakea kokonaan työelämän ulkopuolelta. Tarkoituksena on varmaankin saada työntekijä tuntemaan olonsa työpaikalla mahdollisimman persoonattomaksi ja ymmärtämään, että hänet voidaan koska tahansa korvata jollakin toisella tässä kokonaisuudessa. Mitenkähän uudet työntekijät sopeutuvat tuollaiseen työyhteisöön?

     Uusi työpisteeni sijaitse  globalisaation seurauksena  tyhjentyneessä Nokia Oyj:n toimipaikassa. Veikkaan, että kymmenen vuoden kuluttua tuossa toimistossa työskentelee pääasiassa intialaisia, vietnamilaisia ja kiinalaisia. Suomalaiset ovat siirtyneet luovemmille ja vapaammille aloille.  Kun miettii, kuinka paljon työelämä on muuttunut kuluneen reilun 30 vuoden aikana, tuo olisi aika pieni muutos. Saa nähdä osuuko veikkaukseni oikeaan. 

    Palautuakseni ensimmäisten työpäivien aiheuttamasta stressistä pyöräilin vaimoni ja muiden sanan taitureiden kanssa Sorvan kylään sananmuunnosfestivaaleille kylän syntistä pappia herjaamaan.

Viimeisiä viedään

  Toukokuun loppu kului harvinaisen lämpimien kevätsäiden merkeissä. Tauko lähiopiskeluissa jatkui kesäkuun alkuun asti. Päivät kuluivat lähinnä pyöräilyn, kalastuksen, melonnan, kasvien keräilyn Tunnisteet (valokuvaamalla) merkeissä. Pyörälenkeillä tuli toki välillä pysähdyttyä terasseillekin.  Myös valmennushommat ottivat oman aikansa.

  Kesäkuussa opiskelut jatkuivat Turkka Aaltosen vetämällä "Luu, sarvi ja taula"-kurssilla. Kyseessä oli erilaisten tarve-esineiden askartelua luusta ja sarvesta. Taula on taulakäävästä valmistettava materiaali, jota käytettiin muinoin tulen teossa apuna. Karkulla ja piikivellä isketty kipinä otetiin talteen taulaan ja siitä sitten tehtiin tulet tuohen ja kuivatun katajan kaarnan avulla. Ihan mukavaa hommaa, mutta käsityöt eivät oikein ole meikäläisen juttu.
    Melontarekti Puulavedelle jäi minulta tällä kertaa väliin, koska samalle viikonlopulle osui nuorisovalmentajatutkinnon viimeinen jakso Varalan urheiluopistolla. Tällä kertaa priorisoin tuin valmentajatutkinnon loppuunsuorittamisen tärkeämmäksi.

   Kesäkuun alkupuolella teimme myös opintoretken pyöräillen Ahvenanmaalle. Retki alkoi Kustavin Vuosnaisista, jossa purimme SA-INT malliset pyörämme peräkärrystä ja jatkoimme matkaa saaristolautalla kohti Brändön saarta. Ensimmäisellä 23 kilometrin mittaisella etapilla vuoden verran varastoituna olleet yli 50-vuotiaat pyörät aiheuttivat hieman ongelmia, mutta seuraavina päivinä matka sujui jo mukavasti ilman teknisiä ongelmia. Itsekin jouduin sotkemaan parikymmentä kilometriä huoltoautosta otetulla Jopolla.

  Viiden päivän pyöräretkellä poljimme n. 200 kilometriä ja yövyimme teltoissa Kumlimgen, Sandön, Eckerön, Maarianhaminan ja Kökarin leirintäaluiella. Säät suosivat ja kyseessä oli täydellinen huviretki. Matkan varrelle osui mm. Putte's Camping,  Bomarsundin linnoituksen rauniot, Kastelholman linna, Strömsö-kokki Mikaelin ravintola Smakby, Elvis-hotelli ja Swing-tanssit Maarianhaminan uimarannalla olevassa paviljongissa. Retki oli niin hauska, että palasin samoille paikoille pyöräilemään vaimoni ja poikani kanssa jo Juhannuksen jälkeisellä viikolla.














Heinäkuu käynnistyi Turkka Aaltosen vetämällä "Luonnonmuonat"-kurssilla. tarkoituksen oli valmistautua viiden päivän selviytymisretkeen maastossa vähäisin varustein kesäolosuhteissa.

  Kurssin ohjelmaan kuului mm. puuron valmistusta jäkälästä, pettukeivän valmistusta, muurahaisen munien valmistamista ruoaksi, kalastusta perinteisin menetelmin, erilaisten kasvien ja yrttien käyttämistä ravinnoksi ym. ym.

  Olin päätänyt jättää ko. selviytymisretken tällä kertaa väliin, koska alle 23-vuotiaiden yleisurheilun EM-kilpailut pidettin Tampereella samaan aikaan. Selviytymisretkelle pääsen halutessani mukaan ensi kesänäkin.

 Heinäkuun loppu kului melontaohjaajatutkinnon, kasvien opiskelun ja metsästäjakorttikoulutuksen merkeissä. Pääsimme myös kokeilemaan savikiekkojen ampimista haulikolla ja hirvikiväärillä tauluihin osumista. Edellisestä ruutiasella ampumisesta olikin kulunut jo yli 30 vuotta.