Helmikuu kului niin nopeasti että blogin päivityskin unohtui kokonaan. Konkreettisina tuloksina opiskelusta oli mm. hygieniapassi, ensiapu2-kortti sekä matkailualan turvallisuuspassi. Lisäksi suoritin ensimmäisen erä- ja luonto-opastutkintoon liittyvän näytön. Uudessa tutkinnossa oikeastaan kaikki näytöt annetaan asiakasretkien yhteydessä. Vein sekalaisen joukon perhettä, tuttavia ja vieraita ihmisiä lumikenkäretkelle, pilkkimään ja lopuksi valmistin porukalle ruokaa nuotiolla. Homma sujui kohtalaisesti ja näytönvastaanottajakin oli kohtalaisen tyytyväinen. Tokihan siinä jäi vielä paljon parannettavaakin. Kyseessä oli kuitenkin ensimmäin Karkun erälinjalla annettu uuden tutkintosuunnitelman mukainen näyttö. Vastaavia näyttötilaisuuksia pitää tehdä vielä ainakin kolme ennen kuin tutkinto on suoritettu. Lisäksi pitää läpäistä lajitunnistuskokeet ym.
Helmikuussa perehdyttiin myös talviretkeilyyn. Teorian lisäksi teimme kolmen päivän hiihtovaelluksen Seitsemisen kansallispuistoon. Varusteet kulkivat mukana ahkiossa ja yöpyminen tapahtui teltoissa. Sää vaihteli muutaman asteen pikkupakkasesta noin kymmeneen miinusasteeseen. Tarkoituksena oli valmistautua viikon vastaavaan vaellukseen UKK-puistossa Saariselällä. Vaeltaminen ahkion kanssa oli periaatteessa kuntoilumuotona ihan hauskaa, varsinkin kun sää oli leuto. Ahkion vetäminen umpimetsässä pitkässä letkassa alkoi kuitenkin pidemmän päälle tuntumaan kohtalaisen järjettömältä touhulta. Soilla kulkeminen oli vielä jotenkin mielekästä. Illat kuluivat lähinnä lumen sulattelussa juomavedeksi ja ruoan valmistuksessa. Lisäksi on todettava, että ahkion kanssa liikkuminen on ehkä vaivalloisin tapa matkustaa.
Talvikalastuskurssi oli jonkinmoinen pettymys. Kolmen päivän kurssi koostui lähinnä pilkkimisestä opiston rannassa. Vielä kun saaliis jäi melkein olemattomaksi, niin ei tuohon oikein voinut tyytyväinen olla. Iskukoukkujen käyttö oli minullekuitenkin uusi asia. Verkkojen laittoa oli jo harjoiteltu Nammakkajärvellä, mutta toki kertaus oli hyvästä. Mateen pilkkiminen illalla jäi minulta tällä kertaa väliin, koska piti käydä iltatreeneissä Pirkkahallissa. No, eipä sieltä mateita saatukaan.
Välipäivinä harrastelin hiihtoa ja lumikenkäilyä lähimaastoissa, pilkkimistä sekä retkiluistelua Vesilahdella Pyhäjärvelle auratulla radalla. Lisäksi kävin pitkästä aikaa laskettelemassa Sappeessa. Kerrankin oli mahdollisuus nauttia talviliikunnasta oikein kunnolla. Jo nyt harmittaa, kun talvi kohta väistämättä loppuu ainakin täältä etelästä. En olisi uskonut koskaan sanovani näin. Toivottavasti huhti- toukokuussa pääsen vielä pistäytymään Lapissa.
Urheiluelämässäkin tapahtui. Valmennettavani Matias osallistui nuorten halli-SM kilpailuihin Tampereella. Hallikausi oli mennyt aika mukavasti ja odotukset olivat koholla. Yllättäen viikkoa ennen SM-kilpailuja Matias teloi polvensa futsal-pelissä ja viikonlopun kilpailua edeltävänä maanantaina tilanne näytti aika pahalta, juokseminen oli mahdotonta. Heiteltiin kuitenkin hallissa hieman kuntopalloa ja kinkkailtiin terveellä jalalla Ehdotin Matiakselle, että käy uimassa ja vesijuoksemassa tiistaina ja katsotaan olisiko keskiviikkona tilanne yhtään parempi. Keskiviikkona jalka oli jo kohtalaisen hyvässä kunnossa ja pääsimme hieman treenaamaankin. Perjantaina polvi oli jo kivuton ja korkeushyppääminenkin jo onnistui. Oletin kuitenkin, että mitalisaumat olivat jo menneet. Yllättäen kuitenkin sunnuntain kisassa Matias hyppäsi ennätyksensä ja otti SM-hopeaa. Edellä oli vain yksi vuotta vanhempi kaveri. Matiaksella on selvästi sisua ja lahjakkuutta. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää. Kaksi metriä ei ole enää kaukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti