Lähiopiskelussa oli taas viikon tauko, jonka käytin sekalaisiin aktiviteetteihin. Kävin mm. harjoittelemassa suunnistusta Hornion metsissä. Rastit kyllä löytyivät, mutta edelleen hieman nihkeästi. Lähtiessäni en ollut täysin varma olivatko rastit jo kerätty pois. Oletin olevani ensimmäisellä rastilla, mutta rastia sieltä ei kuitenkaan löytynyt. Tein sellaisen oletuksen, että rastit on jo kerätty pois maastosta. Lähdin kuitenkin jatkamaan matkaa toisen rastin oletetulle paikalle ja siellä yllättäen oilikin rasti paikallaan. Oli siis pakko lähteä uudestaan etsimään sitä ensimmäsistä rastia ja kyllä se sieltä löytyikin. Loput rastit löytyivätkin kohtalaisen helposti, mutta melkoinen epävarmuus tästä jäi mieltä kalvamaan. Kävin seuraavana päivänä hakemassa Lempäälän kiintorastiverkoston kartan. Seuraavalla tauolla käyn etsimässä ne.
Kävin myös Jyväskylässä keskustelemassa tyttäreni uuden valmentajan Juha Isolehdon kanssa käytännön järjestelyistä. Vilma pääsee nyt todella hyvään valmennukseen, itsekin aikoinaan 230 hypännyt Juha tietää korkeushypystä kaiken olennaisen. Mm. korkeimmalta koskaan hypännyt suomalainen, Osku Torro, kuuluu Juhan valmennettaviin, lisäksi viime kesän naisten suomalaiset tilastokärjet Elina Smolander ja Laura Rautanen harjoittelevat nyt Juhan tiimissä. Vilmalla on nyt mainio tilaisuus katsoa omat kykynsä urheilijana. Toivottavasti paikat kestävät. Itse alan ohjaamaan 15-vuotiasta lempääläistä korkeushyppääjäpoikaa Matiasta, kävin tapaamassa Matiaksen vanhempia ja vedimme viikon aikana yhdessä parit treenit läpi. Matias pelaa edelleen myös jalkapalloa, joten aikatauluissa on sovittelemista. Matiaksella on lahjakkuutta ja lajitaitoa, ominaisuuksissa on paljon kehittämistä, mutta siihenhän puree harjoittelu. Matiaksella tuntuu olevan halua kehittyä korkeushyppäjänä ja tavoittetkin ovat jo kohtalaisen korkealla. Harmi vain, että opiskelujen vuoksi en pysty osallistumaan harjoituksiin niin usein kuin olisi tarpeen ja tahtoisin.
Kalastusviikon ensimmäiset päivät painottuivat kalalajien ja lainsäädännön opiskeluun.Opettajastamme, Kimmo Rintalasta, huokui intohimo kalastusta kohtaan. Keskiviikkona oli lajitunnistuskoe, jossa minulla oli taas hieman hankaluuksia. Toutain ja lahna menivät sekaisin, nieriästä tuli kirjolohi enkä huomannut kymmenpiikin piikkejä. Lounaan jälkeen olin jollakin tavalla unessa, muuten tällainen sekoilu ei ole selitettävissä. Harjoituskokeessa olin tunnistanut oikein kaikki 21 lajia. Onneksi saatan vielä läpäistä kokeen tekemällä hieman ylimääräisiä harjoituksia. Lisäksi otimme keskiviikkona hieman tuntumaa solmuihin ja perhokalastukseen. Voi olla, että autotalliini ilmestyy perhosteluvehkeet ensi keväänä, jää nähtäväksi.
Torstai ja perjantai vietettiin Vammalan urheilukalastajien seurassa Rautavedellä kalastamassa. Torstaina jigiteltiin ja perjantaina vetouisteltiin. Olimme liikkellä kuudella uisteluveneellä. Ahti ei ollut mitenkään erityisen suosiollinen, saalis jäi kokonaisuudessaan kohtalaisen vaatimattomaksi. Pienehköjä haukia ja kohtalaisen kokoisia ahvenia, muutama alimittainen kuha, siinä parin päivän saalis. Sain kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni kalan jigillä, tosin en ole jigitellyt kovinkaan paljon. Vetouistelu noin kymmenellä vavalla tuntui kohtalaisen monimutkaiselta, mutta hienenosti homma pysyi kasassa ammattimiehiltä. Joka tapauksessa reipas kalastusretki oli nautinto kolmen päivän luokassa istumisen jälkeen. Lopuksi harjoiteltiin kalojen perkaamista, nylkemistä ja fileointia.Itseltäni on kalastus jäänyt aika vähiin sitten poikavuosien, uskon kuitenkin, että tulevina vuosina tulen kalastamaan paljon enemmän.
Kalastusretken jälkeen pakkasimme itsemme ja tavaramme kahteen tila-autoon ja lähdimme viiden päivän metsästysretkelle kohti Toivakkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti