Tiistaina aamupäivällä vierailimme saamelaiskeskus Siidassa tutustumassa Lapin luontoon ja saamelaiskultturiin ja -historiaan. Tämän jälkeen kävimme nauttimassa "viimeisen ehtoollisen" hotelli Inarin ravintolassa. Sitten vielä viimeiset täydennykset rinkkaan K-kauppa Kuukkelista ja bussilla Kaamasmukkaan, josta lähdimme vaeltamaan kohti ensimmäistä leiriä. Mielenkiinnon vuoksi otimme vielä lähtöpainot vaeltajista ilman rinkkaa ja rinkka selässä. Omalta osaltani lukemat olivat 94kg ja 118kg, eli rinkassa oli painoa 24kg. Edessä oli siis 7 yön ja linnuntietä noin 80 kilometrin vaellus Lapin erämaassa.
Viikon aikana saimme hyvän näkemyksen siitä miten olosuhteet syksyisessä Lapissa vaihtelevat. Lämpötilat vaihtelivat +15 ja -3 välillä. Sadetta saatiin välillä enemmän ja välillä vähemmän.Välissä oli kuitenki myös aurinkoisia ja tuulisia päiviä, jolloin teltat ja makuupussit sai kuivattua.
Matkan alkupäivinä Lapin ruska hehkui kauneimmillaan, loppuviikon tuuliset päivät karistivat lehtipuut jo lähes paljaiksi. Sateisina ja sumuisina päivinä mielialat eivät kovin korkealle nousseet. Onneksi viikkoon sisältyi myös aurinkoisia päiviä, jotka tarjosivat huikeita maisemia ja Lappia parhaimmillaan. Säätilan muutokset tapahtuivat ällistyttävän nopeasti, samoin maasto ja maisemat muuttuivat muutaman sadan metrin matkalla. Parhaat maisemat löytyivät iltaisin leiripaikan ympäristössä lahituntureille kiipeillessä. Yhtenä myös revontulet tarjosivat komean näytöksen.
Reitin varrella oli myös useita paikkoja, joihin tekisi mieli palata uudestaan. Mm. Tuanganuaivi-tunturin huipulla olevaan järveen olisi mahtava pulahtaa uimaan lämpimänä kesäpäivänä. Läheisten lampien rannoilla oli mahtavia leiripaikkoja, jossa kuluisi muutama päivä mukavasti kalastellen.
Viikon mittainen vaellus päättyi Muotkanruoktun lomakylään, jossa pääsimme saunaan ja nautimme hyvin ansaitun lounaan katetussa pöydässä. Muotkan maastossa ei tullut vastaan oikeastaan mitään ihmisen tekemiä rakennelmia, pois lukien poroaita, joten siinä mielessä oli luksusta istua syömään pöydän ääreen. Olut olisi maistunut hyvin tässä vaiheessa, mutta Eräkarkun opiskelijoilta sellainen rentustelu on ankarasti kiellettyä.
Mitä tästä sitten jäi käteen? Opiskelun näkökulmasta retki toimi mielestäni hyvin. Itse en ole aikaisemmin ollut vaeltamassa Lapissa. Liikuimme päivät kahdessa ryhmässä, jokaiselle päivälle oli nimetty oppaat, jotka vastasivat reitin valinnasta, ryhmän opastamisesta ja suunnistamisesta. Aamurutiineihin kuului myös oppaiden vetämä aamujumppa. Itselleni ainakin syntyi sellainen käsitys, että pystyn opastamaan ryhmää Lapin erämaassa. Suunnistaminen kartan ja tuntureiden perusteella onnistuu kohtalaisen helposti. Reittien valintoja voi huomattavasti miettiä vallitsevien olosuhteiden ja ryhmän koostumuksen perusteella. Hyvällä säällä kannattaa liikkua korkealla ja nauttia maisemista, sateessa voi olla järkevää edetä seuraavaan leiriin kohtalaisen nopeasti.
Omat varusteeni toimivat kohtalaisen hyvin. Oikeastaan jäin kaipaamaan vain villasukkia. Haltin Ultra 25 makuupussi oli sopiva näihin oloihin, pikkupakkasessakin nukkuminen sujui mukavasti. Haltin vaelluskupoli telttakin toimi kohtalaisesti. Vesi pysyi ulkopuolella, absidin puutteessa sateisina päivinä keittelin ruoat teltassa. Kengät kastuivat jossakin vaiheessa, en ole varma tuliko kosteus kengän läpi vai hörppäsivätkö ne varresta. Tuli kuitenkin mieleen, että jonkinlainen kumisaapas voisi näin kosteissa oloissa olla parempi vaihtoehto. Tosin kivikoissa saappailla voi olla hankala kulkea, nytkin nilkat ja jalkapohjat olivat kovilla. Muuten varusteeni pitivät hyvin vettä.
Ruoanvalmistus onnistui hyvin halvalla kaasukeittimellä. Talviretkille täytyy kuitenkin harkita parempaa keitintä. Myöskin eväitä täytyy miettiä seuraavaa retkeä varten. Suurempaa nälkää en joutunut matkalla kokemaan, mutta pasta-ateriat alkoivat viikon aikana tympiä. Jostakin syystä olin kuvitellut syöväni viikon aikana kolme meksikonpataa, tuota kolmatta ateriaa en saanut enää alas mitenkään. Onneksi matkatovereilla oli ylimääräisiä aterioita.
Rinkka toimi hyvin ja tuo 24 kiloa kulki mukana kohtalaisen helposti. Loppuviikosta rinkka ei enää jurikaan kulkemista hidastanut ja muutenkin fysiikka toimi hyvin. Voi olla, että meidän aamujumpilla oli hyvä vaikutus. Selkäkään ei vaivannut oikeastaan yhtään, vaikka sitä eniten pelkäsin ennen matkaa. Hyvä ratkaisu oli myös ottaa kävelysauvat mukaan, ne tasapainottivat kulkua erityisesti ylämäissä ja antoivat tukea purojen ja jokien ylityksissä.
Suurimmat epämukavuudet liittyivät nukkumiseen ja hygieniaan. Yöuneni olivat monesti katkonaisia, sateen ropina teltan kattoon piti useina öinä hereillä. Viileissä tunturipuroissa ja lammikoissa peseytyminen vaatii jonkin verran luonnetta, pari kertaa viikon aikana sekin piti kuitenkin tehdä.
Asiakasnäkökulmasta pitäisin tällaista retkeä ehkä kuitenkin hieman liian askeettisena. Mielestäni iltaisin pitäisi olla tarjolla jotakin ohjelmaa, esim. yhteisruokailua, yhteislaulua, saunomista ym. Lisäksi matkaan voisi liittää jonkin teeman esim. valokuvaus, kalastus tms. Muotkan maastosta ei kuitenkaan löydy fasiliteetteja saunomiseen tai yhteisruokailun järjestämiseen. Jopa nuotiopuiden hankinta ja nuotion sytyttäminen on sateisina päivinä haastavaa.
Kaikenkaikkiaan matkasta jäi kuitenkin miellyttävä muisto, hyväntuulisessa ja hauskassa seurassa viikko sujui mukavissa merkeissä. Perille saavuttaessa miehestä oli kadonnut 3 kiloa ja rinkasta 4 kiloa, joten voin hyvällä mielellä palautella painoa entiselleen.
Tampereelle bussimme saapui keskiviikkoaamuna klo 5.30. En osaa nukkua liikennevälineissä, joten muutama päivä varmaankin kuluu lepäillessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti