Opintovapaan viimeinen viikonloppu kului Kalevan Kisoissa Vaasassa. Tyttärellä oli tällä kertaa jäänyt kisarajan saavuttaminen aikalailla viime hetkille ja siksi Vaasan hotelleista ei löytynyt enää tilaa. Siksi päätimme yöpyä tällä kertaa teltassa Vaasan leirintäalueella. Kalevan Kisojen tulostaso ei häikäissyt, mutta onneksi taivaalta paistoi aurinko koko viikonlopun ja leirintäaluellakin illanvietto hiljeni jo hyvissä ajoin. Illalla osuimme olympiakomitean puheenjohtajan kanssa samaan paikkaan ruokailemaan.
Viimeiset lomapäivät kuluivat uuden harrastukseni, maantiepyöräilyn, parissa. En ole pitänyt kirjaa, mutta arvelen kesän aikana pyöräilleeni noin 2500 km. Tiedän, että tosi harrastajille tuo ei ole mikään määrä, mutta itse olen parhaassa kunnossa ainakin 20 vuoteen, vaikka kroppa välillä meinaakin pistää vastaan.
Kuten aikaisemmin jo kerroin kuluneen vuoden aikana työpaikkani oli muuttanut uuteen paikkaan, yrityksen nimi (ja omistaja) oli muuttunut ja esimieskin oli vaihtunut. Vuoden aikana olin saanut myös yli 40 000 uutta kolleegaa maailman eri puolilta. Keskiviikkoaamuna lähtiessäni kohti työpaikkaa jännitti hieman löydänkö oikeaan paikkaan ja päästääkö vartija minut työpaikalle. Varmuuden vuoksi otin vanhan henkilökorttini mukaan.
Löysin kuitenkin oikean toimistokolossin aulaan ja vartija uskoi, että olen oikeasti tulossa työskentelemään. Varmuuden vuoksi olin myös ajanut parran ja pukeutunut oikein kauluspaitaan. Aulasta soitin kollegalleni Jarnolle, joka lupasi tulla hakemaan minut kerroksiin. Onneksi Jarno oli paikalla. Jarnon kanssa vaihdettiin kuulumiset ja juotiin kahvit. Liitin läppärini firman verkkon ja pienten hankaluuksien jälkeen sain menneen vuoden sähköpostit ladattua koneelle. No siitä se sitten taas lähti. Ensimmäinen verkkopalaveri oli jo buukatuu kuluvalle aamulle, onneksi myöhästyin siitä.
Uusissa toimitiloissa oli siirrytty ns. smart-office konseptiin.Ko. hölynpöly tarkoittaa sitä, että kenelläkään ei ole enää kiinteitä työpaikkoja vaan aamulla jokainen istuu sattumanvaraiselle vapaalle paikalle. Kotiinlähtiessään jokainen siis siivoaa kaikki henkilökohtaiset tavarat pois, jotta aamulla paikka on taas kaikkien käytettävissä. Kokemus on käytännössä samanlainen kuin kävisi työskentelemässä kirjastossa tai rautatieaseman odotushuoneessa. Amerikassa on päätetty, että tällainen työskentelytapa on hyvä ja siksi se on otetu käyttöön myös täällä meillä. Suurin osa kollegoista onkin siirtynyt ns. etätöihin ja itsekin koen sen varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Harmi vain, että kaikenlainen kommunikointi ja ajatusten vaihto työtovereiden välillä jää nyt lähes kokonaan puuttumaan. Sosiaaliset kontaktit pitää hakea kokonaan työelämän ulkopuolelta. Tarkoituksena on varmaankin saada työntekijä tuntemaan olonsa työpaikalla mahdollisimman persoonattomaksi ja ymmärtämään, että hänet voidaan koska tahansa korvata jollakin toisella tässä kokonaisuudessa. Mitenkähän uudet työntekijät sopeutuvat tuollaiseen työyhteisöön?
Uusi työpisteeni sijaitse globalisaation seurauksena tyhjentyneessä Nokia Oyj:n toimipaikassa. Veikkaan, että kymmenen vuoden kuluttua tuossa toimistossa työskentelee pääasiassa intialaisia, vietnamilaisia ja kiinalaisia. Suomalaiset ovat siirtyneet luovemmille ja vapaammille aloille. Kun miettii, kuinka paljon työelämä on muuttunut kuluneen reilun 30 vuoden aikana, tuo olisi aika pieni muutos. Saa nähdä osuuko veikkaukseni oikeaan.
Palautuakseni ensimmäisten työpäivien aiheuttamasta stressistä pyöräilin vaimoni ja muiden sanan taitureiden kanssa Sorvan kylään sananmuunnosfestivaaleille kylän syntistä pappia herjaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti